Ville Andersson
Portraits of Rocks
-
Ville Anderssonin uuden yksityisnäyttelyn teokset ovat, nimensä mukaisesti, muotokuvia kivistä. Portraits of Rocks esittelee kokoelman taidokkaita piirustuksia, joiden jokainen viiva on harkittu. Ne kutsuvat katsomaan hitaasti, tarkkaan ja ajatuksella. Hän on itse kuvaillut tätä näyttelyä ”akustisena levynään”: paluuna perusasioiden, kynän ja paperin, pariin.
Andersson on teknisesti monipuolinen taiteilija, joka tunnetaan minimalistisista ja yksityiskohtaisista muste- ja lyijykynäpiirroksista, lavastetuista valokuvista, digitaalisista teoksista, ja maalauksista. Vaikka hän hyödyntää taidokkaasti erilaisia välineitä, Anderssonin luoma esteettinen maailma on aina yhtenäinen ja tunnistettava.
Anderssonin työskentelyssä on jo pitkään ollut keskiössä zen-buddhalaisuudesta tuleva tyhjyyden käsite. Zen-ajattelussa tyhjyys ei ole kuitenkaan jonkun puutetta, tarvetta tai poissaoloa, vaan ajatus kaiken yhteydestä ja kaikkeuden jatkuvasti muuttuvasta luonteesta ja virtaavuudesta. Muotokuva on ollut perinteisesti taidehistoriassa kuvantekemisen laji, joka on varattu vain merkittäville henkilöille. Tekemällä muotokuvia kivistä Andersson ylevöittää pienen ja mitättömän, ja korostaa, miten jaetun maailmamme kaikki olennot ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa ja osa samuutta.
Portraits of Rocks -näyttelyn teokset ovat saaneet impulssin arjen havainnoista ja kaduilta löytyneistä kivistä ja kepeistä, jotka Andersson on piirtämällä ylevöittänyt universaaleiksi muodoiksi ja kiehtoviksi tekstuureiksi. Japanilaisen estetiikan ja zen-ajattelun ohella Andersson on saanut innoitusta kahden luonnosta ja orgaanisista muodoista ammentaneen taiteilijan, amerikkalaisen muotoilijan Isamu Noguchin (1904–1988) ja romanialaisen kuvanveistäjän Constantin Brancusin (1876–1957) tuotannoista.
Erivärisille papereille toteutetut teokset ovat vähäeleisiä, mutta eivät millään lailla viileitä tai kliinisiä. Ennemmin ne huokuvat maanläheistä harmoniaa. Portraits of Rocks on sukua Anderssonin autiomaan hiljaisuudesta, suuruudesta ja sokaisevasta valosta ammentaneesta näyttelystä Desert Music (2021). Tällä kertaa ylevä luontokokemus löytyy kuitenkin läheltä: hiekanjyvästä, josta löytyy koko universumi. Andersson osoittaa teoksillaan, että myös pieneen tarkentaminen luo huimaavia mittakaavan kokemuksia.