Flux
17.2.-26.3.2023

New Wave, Green Door, and Free Form – the names of Ilari Hautamäki’s (b. 1983) new paintings indicate his new direction. The artist’s solo exhibition, Flux, which will be displayed at Helsinki Contemporary from February to March, is full of life. It is a mental and physical breakaway, a liberation, a painting motif’s stir on the canvas, as only movement can lead to change.

Being in a state of constant flux – experiencing and accepting it – is one of Hautamäki’s premises behind the exhibition. The present is fleeting, and not even painting can catch this moment. “With every inhale and exhale, in a blink of an eye, the surrounding world and, at the same time, we humans, as individuals, are changing, whether we want it or not.” In the new paintings, movement is present as energy, growth, and whirling compositions of various elements. Hautamäki has stepped back from working in a series, and the change happens from one work to another.

In the Flux exhibition, wild nature is positioned inside a frame as part of an urban environment. The body of work that will be on display at the gallery is simultaneously rambling and clear-cut. Of the elements seen in Hautamäki’s earlier works, geometric background forms, in particular, are now in the minority. Collage-like compositions, the contrast between organic and industrial, and flowing repetition of plant ornaments are still present in Hautamäki’s acrylic and oil paintings. This time, the works are more simplified and abstract than in his previous gallery exhibition, Spirit (2021).

Hautamäki’s painting process is twofold: spontaneous and yet planned. Compositions floating in the air are mainly created through improvisation. “When a painting has a good twirling state, a spiral you are not even thinking about when you look at it, you know that the movement is just right. If the movement ends, you must remove something or add power.” In a cyclical creative process, Hautamäki considers composition, order, and the colour scale in advance. The finishing stage is the slowest one needing the most accuracy. In this stage, nuances and subtle gestures important to Hautamäki emerge. “They bring that certain something that cannot be reached with other media – a kind of emotional presence.”

In one of the exhibition’s key works, Green Door, a rectangular painting is positioned at the right edge of the canvas, and the left side remains empty. A human-sized hole invites the viewer to approach, peek behind the foliage curtain and into the painting’s depths. Hautamäki focuses inside the image by detaching it from the background, at the same time shifting the emphasis from the middle to the edges. Hautamäki has approached the theme of spatiality with a new type of composition, creating a viewing experience and harmony that enable the viewers to immerse themselves in their subconsciousness.

Alternating opaque and transparent layers of paint create an impression of movement through the surface and in depth. The densest strokes add to the impression of three-dimensionality. Some of the paintings are composed of colour contrasts or with a minimalist palette of only two or three colours. The exhibition includes a few works without the artist’s favourite colour, the symbol of growth and renewal, green. Red, the complementary colour to green, is gradually gaining ground.


Ilari Hautamäki (b. 1983) is a Helsinki-based visual artist. He graduated from the Academy of Fine Arts, Helsinki, in 2011. His works have been on display in various solo and group exhibitions, including those at CHART Art Fair, HAM Gallery, Art Center Purnu, Mänttä Art Festival, Hämeenlinna Art Museum, Jyväskylä Art Museum, and the Young Artists exhibition at Kunsthalle Helsinki. In 2018–2019, Hautamäki took part in The Touch exhibition series at Tornio Art Museum, Seinäjoki Art Hall, and Sinne gallery in Helsinki. His latest solo exhibition at Helsinki Contemporary, Spirit, was on display in spring 2021. Hautamäki’s works are included in collections such as Helsinki Art Museum HAM, Seppo Fränti Collection, Museum of Contemporary Art Kiasma and the Jenny and Antti Wihuri Foundation. In 2019, he created a public artwork, which the City of Helsinki commissioned for the Munkkivuori comprehensive school.

New Wave, Green Door ja Free FormIlari Hautamäen (s. 1983) uusien maalauksien nimet antavat osviittaa tuoreesta suunnasta. Taiteilijalta helmi-maaliskuussa Helsinki Contemporaryssa nähtävä yksityisnäyttely Flux on täynnä virtaa. Kyseessä on henkinen ja fyysinen irtiotto, vapautuminen, maalausaiheen hievahdus kankaan pinnalla, koska vain liike voi johtaa muutokseen.

Muutostilassa oleminen, sen kokeminen ja hyväksyminen on yksi Hautamäen lähtökohdista näyttelyn taustalla. Nykyisyys on pakeneva, tätä hetkeä ei saa kiinni edes maalaamalla. ”Jokaisella ulos- ja sisäänhengityksellä, yhdessä silmänräpäyksessä ympäröivä maailma ja samalla me ihmiset yksilöinä muutumme, halusimme tai emme.” Uusissa maalauksissa liike on läsnä energiana, kasvuna, eri elementtien kimpoilevana sommitteluna. Hautamäki on ottanut etäisyyttä sarjalliseen työskentelyyn, muutos tapahtuu teoksesta toiseen.

Flux-näyttelyssä villi luonto järjestyy raamien sisälle, osaksi urbaania ympäristöä. Galleriaan esille tuleva teoskokonaisuus on samaan aikaan rönsyilevä ja tarkkarajainen. Aikaisemmin nähdyistä elementeistä erityisesti teosten taustojen geometriset muodot, ovat jääneet vähemmälle. Kollaasimaisuus, orgaanisen ja teollisen vastakkainasettelu, kasviornamentin lennokas toisto ovat edelleen läsnä akryyli- ja öljyvärein toteutetuissa maalauksissa. Tällä kertaa teokset ovat pelkistetympiä ja abstraktimpia kuin edellisessä gallerianäyttelyssä Spirit (2021).

Hautamäen maalausprosessi on vastavuoroista, yhtäältä spontaania ja toisaalta suunnitelmallista. Ilmassa leijuvat asetelmat syntyvät pääasiassa improvisoiden. ”Kun maalauksessa on sopiva pyörivä tila, kierre, jota ei katsoessa edes ajattele, niin tietää, että liike on kohdillaan. Jos liike loppuu, täytyy ottaa jotain pois tai lisätä tehoa.” Syklisesti etenevässä luomisprosessissa on etukäteen mietittynä sommittelu, järjestys ja väriskaala. Viimeistelyvaihe on hitain ja tarkkuutta vaativin. Tuolloin syntyvät nyanssit ja hienovaraiset eleet, jotka ovat Hautamäelle tärkeitä. ”Ne tuovat maalaukseen sen jonkin, mitä muilla medioilla ei pysty saamaan aikaiseksi – eräänlaisen emotionaalisen läsnäolon tunnun.”

Yhdessä näyttelyn avainteoksista, Green Door, suorakaiteen muotoinen maalaus asettuu pohjan oikeanpuoleiseen reunaan, vasen puoli on jätetty tyhjäksi. Ihmisenmentävä aukko kutsuu katsojaa lähemmäksi, kurkistamaan versoavan verhon taakse, maalauksen sisuksiin. Hautamäen tarkentaessa kuvaan sisälle, irrottamalla sen alustastaan, hän samalla siirtää maalauksen painopistettä keskustasta reunoille. Hautamäki on lähestynyt tilallisuuden teemaa uudenlaisella sommittelulla, pyrkien kohti katsomisen kokemusta ja harmoniaa, jossa voi uppoutua omaan alitajuntaansa.

Peittävän ja läpikuultavan maalikerroksen vuorottelu luo liikkeen vaikutelman pinnan halki ja syvyyssuunnassa. Tiheimmät siveltimenvedot lisäävät kolmiulotteisuuden vaikutelmaa. Osa teoksista rakentuu värikontrastein tai karsitulla paletilla, vain kahta tai kolmea väriä käyttäen. Näyttelyssä on mukana myös muutama teos ilman taiteilijan lempiväriä, kasvua ja uudistumista symboloivaa, vihreää. Punainen, vihreän vastaväri, valtaa hiljalleen alaa.

Ilari Hautamäki (s. 1983) on Kuvataideakatemiasta 2011 valmistunut helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä mm. CHART-taidemessuilla, HAM-galleriassa, Taidekeskus Purnussa, Mäntän kuvataideviikoilla, Hämeenlinnan taidemuseossa, Jyväskylän taidemuseossa ja Nuoret 2015 -näyttelyssä Taidehallissa. Vuonna 2018–2019 Hautamäki oli mukana Kosketus-näyttelysarjassa Tornion taidemuseossa, Seinäjoen taidehallissa ja Helsingin Sinne-galleriassa. Hautamäen viimeisin yksityisnäyttely Helsinki Contemporaryssa, Spirit, nähtiin keväällä 2021. Hautamäen teoksia on edustettuina mm. Helsingin taidemuseo HAMin kokoelmassa, Seppo Fräntien kokoelmassa Nykytaiteen Museo Kiasmassa ja Wihurin rahaston taidekokoelmassa. Vuonna 2019 Hautamäki toteutti Munkkivuoren ala-asteelle julkisen taideteoksen Helsingin kaupungin tilauksesta.

New WaveGreen Door och Free Form – namnen på Ilari Hautamäkis (f. 1983) nya målningar ger en fingervisning om den aktuella inriktningen. Konstnärens soloutställning Flux som visas på Helsinki Contemporary under februari-mars flödar av energi. Det handlar om mental och fysisk frigörelse, befrielse, motivets rörelse över dukens yta, eftersom det endast är rörelse som kan leda till förändring.

Att vara i ett tillstånd av förändring, att uppleva det och acceptera det är en av Hautamäkis utgångspunkter för utställningen. Nuet är flyktigt, man får inte fatt i ögonblicket, inte ens med måleriet. "Med varje utandning och inandning, i varje ögonblick, förändras vi människor som individer samtidigt med den omgivande världen, vare sig vi vill det eller inte." I de nya målningarna är rörelse närvarande som energi, växande, arrangemang av olika återkommande element. Hautamäki har fått distans till seriellt arbete, förändringen sker från ett verk till ett annat.

I Flux inordnar sig den vilda naturen inom ramarna, blir en del av stadsmiljön. Den verkshelhet som kommer att visas på galleriet är samtidigt spretande och avgränsad. Nu förekommer färre av de element vi sett tidigare, särskilt vad gäller verkens geometriska bakgrundsformer. Det collagemässiga, motsättningen mellan det organiska och det industriella, det fartfyllda upprepandet av växtornament är fortfarande närvarande i målningarna, utförda i akryl och olja. Den här gången är verken mer förenklade och abstrakta än i den föregående utställningen på galleriet, Spirit (2021).

Hautamäkis måleriprocess är växelverkande, å ena sidan spontan och å andra sidan genomtänkt. De svävande stillebenen är huvudsakligen improviserade. ”När målningen befinner sig i ett lämpligt roterande tillstånd, en spiral som man inte ens tänker på när man tittar på den, vet man att rörelsen är lyckad. Om rörelsen tar slut måste man ta bort något eller öka intensiteten.” I den cykliskt framåtskridande skapandeprocessen ingår den i förväg uttänkta kompositionen, ordningen och färgskalan. Avslutningen är det skede som går långsammast och kräver mest skärpa. Då skapas de nyanser och subtila spår som är viktiga för Hautamäki. ”De tillför målningen det där som man inte kan åstadkomma med andra medel - ett slags känsla av emotionell närvaro."

I ett av utställningens nyckelverk, Green Door, upptar den rektangulära målningen högersidan av underlaget, medan vänstersidan är tom. Öppningen, stor nog för en människa, bjuder betraktaren att komma närmare, för att titta in bakom draperiet av växtlighet, in i målningens inre. När Hautamäki ställer in skärpan på bildens inre, genom att frigöra den från underlaget, flyttar han fokus från centrum ut till kanterna. Hautamäki har närmat sig rumslighetens tema med en ny sorts komposition, i strävan mot en upplevelse av det sedda, och en harmoni där man kan försjunka i sitt eget undermedvetna.

Varvandet av täckande och genomskinliga färgskikt skapar intryck av rörelse igenom ytan och i djupled. De tätare penseldragen ökar intrycket av tredimensionalitet. En del av verken bygger på färgkontraster eller en reducerad palett, med endast två eller tre färger. I utställningen ingår även ett antal verk utan konstnärens favoritfärg, symbolen för tillväxt och förnyelse, grönt. Rött, komplementfärgen till grönt, tar sakta över ytan.


Ilari Hautamäki (f. 1983) är en bildkonstnär från Helsingfors som utexaminerades från Bildkonstakademin 2011. Hans verk har ställts ut på ett flertal separat- och grupputställningar, bl.a. CHART Art Fair, HAM-galleriet, Purnu konstcentrum, konstveckorna i Mänttä, Tavastehus konstmuseum, Jyväskylä konstmuseum och utställningen De unga 2015 på Helsingfors konsthall. Åren 2018–2019 deltog Hautamäki i utställningsserien Beröring på Aines konstmuseum i Torneå, Seinäjoki konsthall och Galleria Sinne i Helsingfors. Hautamäkis senaste separatutställning på Helsinki Contemporary, Spirit, visades våren 2021. Hautamäkis verk finns representerade bl.a. i samlingen på HAM Helsingfors konstmuseum, Seppo Fränti samlingen, Museet för nutidskonst Kiasma och Wihuri-fondens konstsamling. År 2019 utförde Hautamäki ett offentligt konstverk för lågstadieskolan i Munkshöjden på uppdrag av Helsingfors stad.

Taiteilija–kuraattori-keskustelu
Ilari Hautamäki
Flux
17.2.–26.3.2023
Ilari Hautamäki & Mika Hannula 



Mika Hannula: Näyttelyn nimi Flux: mitä se tarkoittaa sinulle tässä ja nyt?

Ilari Hautamäki: Jokaisella ulos- ja sisäänhengityksellä, yhdessä silmänräpäyksessä ympäröivä maailma ja samalla me ihmiset yksilöinä muutumme, fyysisesti ja ajatustemme tasoalla, halusimme tai emme. Tässä muutoksen tilassa oleminen, sen kokeminen ja hyväksyminen on yksi ajatus näyttelyn uusien teosten takana.

Toinen asia mitä flux tarkoittaa minulle ja mitä haluan tuoda näyttelyn nimen myötä esille, on että olen jatkuvassa muutoksen tilassa taiteellisen työskentelyni suhteen. Vaikka minulla on suhteellisen vakiintuneet työskentelymetodit, teoksillani on tietyt tunnusomaiset piirteet ja tietyt elementit toistuvat usein maalauksissani, olen silti koko ajan, enemmän tai vähemmän, uuden äärellä, muutoksessa.

MH: Mitä flux on suhteessa maalauksen liikkeeseen? Entä mitä teet, jos tuntuu, että liike on loppumassa?

IH: Liike on aina läsnä siinä itsessään, tekemisen rytmissä, eri elementtien tasapainossa ja sommittelussa. Liike on myös eri maalikerrosten luomaa värähtelyä ja kontrasteja. Kun maalauksessa on sopiva pyörivä tila, kierre, jota ei katsoessa edes ajattele, niin tietää, että liike on kohdillaan. Jos liike loppuu, täytyy ottaa jotain pois tai lisätä tehoa. Toisaalta joidenkin maalausten olemus voi olla, ja saa olla staattinen.

MH: Jatketaan liikkeestä, liikkeessä, sivuaskeleella. Albert Einsteinin väitetään verranneen elämää polkupyörällä ajamiseen. Miksi tai miten niin? Einstein puhuu liikkeen tärkeydestä, sen välttämättömyydestä arjessa ja elämässä kokonaisvaltaisesti – sitä kautta vertaus fillarilla ajamiseen: jos ja kun liike jatkuu, tasapaino säilyy. Vastaavasti, jos liike loppuu, fillaristi kaatuu, harkitusti tai harkitsemattomasti. Mitä mieltä olet Albertin ajatuksesta suhteessa maalauksen eleisiin?

IH: Samaistun kyllä Einsteinin ajatukseen liikkeen tärkeydestä ja välttämättömyydestä, maalauksessa ja arjessakin. Eleet tuovat maalaukseen sen jonkin, mitä muilla medioilla ei pysty saamaan aikaiseksi – eräänlaisen emotionaalisen läsnäolon tunnun.

MH: Miten tämä gallerianäyttely vertautuu edelliseen – jatkumona, muutoksina vai minä?

IH: Edelliseen Spirit-näyttelyyn (2021) verrattuna, uudet teokset poikkeavat rakenteellisesti, sommitelmallisesti ja myös värillisesti. Spirit-näyttelyssä keskiössä nähdyt eleet, erityisesti teosten taustojen geometriset muodot, ovat tällä kertaa jääneet vähemmälle. Uusissa töissä olen ikään kuin “zoomannut” sisään, irrottanut kuvan alustastaan ja siirtänyt maalauksen painopisteitä reunoille, raahaamalla ruudun maalauksen toiseen reunaan tai ylös. Uusissa töissä olen siis tutkinut tilaa uudella tavalla.

MH: Maalaus ja tila – tai maalauksen tila. Mitä haet, mitä se merkitsee sinulle?

IH: Haen ennen kaikkea sellaista katsomisen kokemusta, jossa voi uppoutua omaan alitajuntaansa, miettiä ja kyseenalaistaa oma tapansa nähdä. Koitan myös yllättää itseni ja pitää mielenkiintoni yllä haastamalla omat tapani nähdä ja kokea tila. 

MH: Puhutaan prosessista. Miten maalausprosessi lähtee liikkeelle? Entä miten sen kaari kehittyy, etenee?

IH: Yleensä uuden projektin alussa minulla on käynnistymisvaihe, jossa teen erilaisia teoksia, haen uutta linjaa ja kokeilen ideoita. Usein aloitan edellisen näyttelyn teemoista, lähden kehittelemään niitä eteenpäin tai saatan tuoda mukaan jotain minulle aivan uutta. Kun jotain uutta ja yllättävää löytyy, aloitan kaiken alusta, puhtaalta pöydältä ja lähden kulkemaan sitä kohti. Koitan olla johdonmukainen näyttelyiden sisältöjen suhteen, mutta syrjähyppyjä toisinaan tulee ja niitäkin tarvitaan.

MH: Anna esimerkki yllättävyydestä tässä prosessissa?

IH: Eri kokeiluvaiheiden jälkeen päädyn usein onnistumiseen ja yllättävyyteen yksinkertaisten ja karsittujen versioiden äärellä. Tämä vaatii kyllä paljon aikaa, ja kanttia myös. Esimerkki voisi olla Green Door, jossa tein maalauspohjan oikeaan reunaan suuren suorakaiteen ja jätin kaiken sen ulkopuolelta maalaamatta. Jättämällä pois viisi­ tai kuusi muuta tyypillistä elementtiä, löysin yllättävän ja toimivan ratkaisun.  

MH: Miten vaikeaa on antaa maalauksen olla ja hengittää?

IH: Se on usein juuri suurin haaste. Sitä turvautuu niin helposti kaikkiin tuttuihin kikkoihin ja saloihin ja niihin työkalupakin vakiovälineisiin, joilla saa maalauksen saatettua turvallisesti kotiin. Se, että pystyy jättämään omat bravuurit käyttämättä ja antaa maalaukselle tilaa, vaatii tarkkaavaisuutta ja kanttia. Ja joskus jopa ulkopuolista apua. Ja kun se “jättö” tapahtuu, niin sitä kokee kasvaneensa ainakin metrin pituutta!

MH: Entä minkälaisessa tasapainossa harmonia ja vastakohta sekä orgaaninen ja abstrakti ilmaisu ovat maalausprosessissa tällä kertaa?

IH: Tällä kertaa teokset ovat mielestäni osittain pelkistetympiä ja abstraktimpia, verrattuna esimerkiksi edelliseenSpirit-näyttelyyn. Orgaanisen ja teollisen vastakkainasettelu on edelleen läsnä. Muutos ja harmonia syntyvät painopisteiden ja rajausten kautta. Tiheät ja täydet osiot leikkaantuvat irti ja asettuvat uuteen paikkaansa, niin luontevasti kuin mahdollista.

MH: Miten suhtaudut vuorovetoon, suunnitelmallisuus ja kokeellisuus, tai jos otetaan peliin mukaan vaikka vastaparit järjestelmällisyys ja spontaanius?

IH: Minun maalausprosessiini kuuluu tyypillisesti molemmat: spontaanius ja suunnitelmallisuus. Improvisoin suuren osan maalauksesta, mutta saatan etukäteen miettiä mihin mitäkin teen, missä järjestyksessä ja mitkä värit maalaukseen haluan. Spontaanin vaiheen jälkeen alkaa harkittu ja hidas rakentaminen.

MH: Entä värit suhteessa tämän näyttelyn kokonaisuuteen. Liikettä vai vaihtuvuutta, jotakin uutta, erityistä?

IH: Jotakin uuttahan sitä lähes aina on viritteillä. Tällä kertaa olen tehnyt muutaman teoksen ilman sitä tuttua ja turvallista vihreää, lempiväriäni. Siirryn hiljaa kohti punaista ja se avaa minulle taas aivan uusia maailmoja ja paikkoja. Tykkään myös tällä hetkellä tosi karsitusta paletista, joissain maalauksissa on vain kahta tai kolmeaväriä. Sitten tulee taas aika, jolloin haluaa laittaa ”all in”, koko skaala käyttöön ja heti.   

MH: Ja sitten lopuksi klassikkojen klassikko: Milloin maalaus on valmis?

IH: Silloin, kun maalaus kantaa itse itseään ja mitään lisää ei tarvita. Usein sen tietää ja näkee selvästi. Sanotaan näin että, kun työ on 7/8 osaa valmis ja sopiva pyörre löytyy, silloin maalaus on usein hyvä päästää menemään.