Spirit
7.5.-30.5.2021

Spirit, a solo exhibition by Ilari Hautamäki, brings the radiance of spring to Helsinki Contemporary. In his new, richly coloured works Hautamäki continues his investigation of the relationships between the organic and the constructed, of the fine balance between chaos and order. Developing his familiar theme of plants has led him to focus on the movement of the hand and to the inclusion of elements reminiscent of typography and calligraphy. Organic material painted with spacious brushstrokes breaks up the geometric shapes and full colour fields.

Music is an important part of Hautamäki’s working process. The exhibition title, Spirit, comes from the spiritual jazz movement, and the arrangements of the works and their internal relations can be compared to musical compositions. “I often think that the different elements in my paintings move over the canvas like melodies. They contain improvisation, rhythms, pauses, energies, angularity and fluidity. In the same way as there might be, for example, in a jazz piece,” Hautamäki says. 

The exhibition is made up of multiple series of works on canvas and paper, all in conversation with each other. The collage – a new element in Hautamäki’s work – is seen in the compositions and picture fields in the Equation series. He is interested in investigating the nature of painting and in painterly solutions, in the way elements arranged on canvas negotiate and tack back-and-forth between each other, opening up spaces and spatial motion. The untrammelled use of colour as part of the painting also springs from the treatment of spatial relations and internal tensions.

The starting point for the Study series on paper is the habit Hautamäki has adopted of beginning each morning by drawing. This new routine has led to its own series of works in oil pastels, which brings the artist’s working process into the exhibition. The push-and-pull seen here between the rambling and organic and the considered and geometric is also mirrored in Hautamäki’s way of working, which is partly intuitive and process-like, and partly considered and systematic. 

Ilari Hautamäki (b. 1983) is a Helsinki-based visual artist. He graduated from the Academy of Fine Arts, Helsinki in 2011 and has since exhibited actively in solo and group exhibitions. His most recent solo exhibitions were at Helsinki Contemporary in 2019 and at HAM gallery in 2017. His group exhibitions include Mänttä Art Festival, Hämeenlinna Art Museum, Jyväskylä Art Museum and the Young Artists 2019 exhibition at Kunsthalle Helsinki. In 2018-2019, Hautamäki took part in the series of Touch exhibitions at Tornio Art Museum, Kunsthalle Seinäjoki and Pro Artibus’ Sinne gallery in Helsinki. His works are in HAM’s collection, the Wihuri Art Collection and elsewhere. In 2019, he made a public artwork for Munkkivuori primary school commissioned by the City of Helsinki. This summer, Hautamäki’s works will be shown in Art Center Purnu’s summer exhibition Pinta (surface).

 

Ilari Hautamäen yksityisnäyttely Spirit tuo kevään hehkun Helsinki Contemporaryyn. Hautamäki jatkaa uusissa, värikylläisissä teoksissaan orgaanisen ja rakennetun välisten suhteiden tutkimista, kaaoksen ja järjestyksen hienovireistä tasapainoa. Hautamäelle tutun kasviaiheen kehittely on johtanut huomion kiinnittymiseen käden liikkeeseen sekä typografiasta ja kalligrafiasta muistuttavien elementtien mukaantuloon. Ilmavin siveltimenvedoin maalattua orgaanista materiaalia rikkovat geometriset muodot ja täydet värikentät.

Musiikki on tärkeä osa Hautamäen työskentelyä. Näyttelyn nimi Spirit juontuu spiritual jazz -liikkeestä, teosten sommitelmat ja sisäiset suhteet vertautuvat musiikillisiin kompositioihin. ”Ajattelen usein, että maalausteni eri elementit liikkuvat kankaalla kuin melodiat. Niissä on improvisaatiota, rytmejä, taukoja, energioita, kulmikasta ja soljuvaa. Samaan tapaan kuin esimerkiksi jazz -kappaleessa saattaa olla”, Hautamäki kuvailee.

Näyttely koostuu keskenään keskustelevista, kankaalle ja paperille toteutetuista teossarjoista. Hautamäen työskentelyyn uutena elementtinä tullut kollaasi näkyy Equation-teossarjan sommitelmissa ja kuvakentissä. Taiteilija on kiinnostunut maalauksen olemuksen ja maalauksellisten ratkaisujen tutkimisesta, siitä, miten kankaalle asetellut elementit neuvottelevat ja luovivat toistensa lomassa, avaten tiloja ja avaruudellista liikettä. Myös ennakkoluuloton värinkäyttö maalauksen osana juontuu tilallisten suhteiden ja sisäisten jännitteiden käsittelystä.

Paperille toteutetun Study-sarjan lähtökohtana on Hautamäen omaksuma tapa aloittaa jokainen aamu piirtämällä. Tämä uusi juonne työskentelyssä on johtanut omaan, öljypastellein toteutettuun teossarjaansa, joka tuo taiteilijan prosessin mukaan näyttelyyn. Maalauksissa nähtävä vuoroveto orgaanisen, rönsyilevän ja harkitun, geometrisen välillä peilautuu myös taiteilijan työskentelyyn, joka on osin intuitiivista ja prosessinomaista, osin harkittua ja suunnitelmallista.

Ilari Hautamäki (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 2011 ja on sen jälkeen esiintynyt aktiivisesti yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Viimeisimmät yksityisnäyttelyt on nähty Helsinki Contemporaryssa vuonna 2019 ja HAM-galleriassa vuonna 2017. Ryhmänäyttelyitä on ollut mm. Mäntän kuvataideviikoilla, Hämeenlinnan taidemuseossa, Jyväskylän taidemuseossa sekä Nuorten näyttely Taidehallissa. Vuonna 2018-2019 Hautamäki oli mukana Kosketus-näyttelysarjassa Tornion taidemuseossa, Seinäjoen taidehallissa ja Pro Artibuksen Sinnessä Helsingissä. Hänen teoksiaan on edustettuina mm. HAMin kokoelmassa ja Wihurin taidekokoelmassa. Vuonna 2019 Hautamäki toteutti Munkkivuoren ala-asteelle julkisen taideteoksen Helsingin kaupungin komissioimana. Hautamäen teoksia nähdään tulevana kesänä taidekeskus Purnun kesänäyttelyssä Pinta.

Ilari Hautamäkis separatutställning Spirit fyller Helsinki Contemporary med vårens färgprakt. I sina nya prunkande verk fortsätter Hautamäki att utforska relationerna mellan det organiska och det byggda, den spröda balansen mellan kaos och ordning. I Hautamäkis vidareutveckling av sitt välbekanta växtmotiv fästs blicken vid handens rörelse och närvaron av nya, typografi- och kalligrafiliknande element. Det organiska materialet, målat med luftig penselföring, bryts av geometriska former och mättade färgfält. 

Musik är ett viktigt inslag i Hautamäkis arbete. Utställningens titel Spirit är hämtad från jazzens värld, verkens kompositioner och inre relationer kan jämföras med musikaliska kompositioner. ”Jag tänker mig ofta att de olika elementen i mina målningar rör sig på duken likt melodier. Där finns improvisation, rytmer, pauser, energier, kantigt och mjukt. På samma sätt som t.ex. i ett jazzstycke”, förklarar Hautamäki.

Utställningen består av verkserier på duk och papper som för en dialog med varandra. Ett nytt element i Hautamäkis konst, collage, kan skönjas i kompositionerna och bildfälten i verkserien Equation. Hautamäki vill utforska målningens väsen och de valda måleriska lösningarna, dvs. hur elementen på duken förhandlar med och kryssar om varandra och därigenom skapar rum och spatial rörelse. Också den fördomsfria färganvändningen härrör från hans intresse för spatiala relationer och inre spänningar.

I serien Study som är gjord på papper är utgångspunkten Hautamäkis sätt att inleda varje morgon med att rita. Detta nya inslag i sättet att arbeta har resulterat i en egen oljepastellserie som synliggör Hautamäkis arbetsprocess för publiken. Växlingarna mellan å ena sidan organiskt och ymnigt slingrande, å andra sidan övertänkt och geometriskt avspeglas också i Hautamäkis sätt att arbeta, som på motsvarande sätt är dels intuitivt och processartat, dels övertänkt och planmässigt.

Ilari Hautamäki (f. 1983) är en bildkonstnär från Helsingfors. Han utexaminerades från Bildkonstakademin 2011 och har sedan dess ställt ut aktivt på både separat- och grupputställningar. Sina senaste separatutställningar hade han på Helsinki Contemporary 2019 och HAM-galleriet 2017. I grupputställningar har han deltagit bl.a. på bildkonstveckorna i Mänttä, Tavastehus konstmuseum, Jyväskylä konstmuseum och De unga på Konsthallen. Åren 2018–2019 medverkade Hautamäki i utställningsserien Beröring på Torneå konstmuseum, Seinäjoki konsthall och Pro Artibus Sinne i Helsingfors. Hautamäkis verk ingår i bl.a. HAM:s samlingar och Wihuris konstsamling. År 2019 gjorde Hautamäki ett offentligt konstverk i skolan Munkkivuoren ala-aste på uppdrag av Helsingfors stad. I sommar kommer hans verk att visas på konstcentret Purnus sommarutställning Yta.

Artist-Curator Discussion
Ilai Hautamäki & Mika Hannula
SPIRIT

7.–30.5.2021

Mika Hannula: Your paintings are a combination, an alternation between geometric structures and organic shapes. Where or how does the work process start?

Ilari Hautamäki: The work process often begins with a quick and spontaneous act. I start by making the first “organic” forms, the main features of the painting, and after that the slower and more thoughtful work begins.

MH: What is the role and significance of improvisation? And how can it be achieved, maintained?

IH: The significance of improvisation for me is, above all, about keeping the work process interesting for myself. I want to surprise myself. There are different stages in my work. There is spontaneous improvisation, and then the more thoughtful, more mechanical aspect. All of these steps are equally important. They feed each other and maintain balance. I couldn’t work if I was only doing full improvisation, or just a pre-planned painting.

MH: And what do you do if the balance gets out of hand, if either aspect starts to take on too big a role?

IH: Then I might start a new painting. I make what I call “intermediate works” that don’t have to end up anywhere. They usually help to open up the process and locks. I do something in them that’s already familiar, and that’s enjoyable for me.


MH: This is a big question, with a huge interface and surface area, but at the same time it’s essential: what is your relationship to art history; how do you feel about it and approach it, and how do you move through it?

IH: I have a kind of contradictory attitude towards it. I think compartmentalization, theories and rules are old-fashioned thinking. But on the other hand, every painter is in a way linked to art history and continues its canon in their own work, whether they’re conscious of it or not, so art history is necessary and inevitable. There are currently references in my work to, for instance, classical modernism, Albers’ theories of colour, and concretism, combined with my own organic design language. However, I try to be humorous and relaxed about these otherwise serious trends.

MH: What is interesting in Albers’ colour theories? And what about concretism?

IH: Albers’ theories are generally of interest with regards to the colour spectrum and its endless variations and possibilities. I find it amazing to think that Albers devoted his whole life to researching colour, as he saw it as the most important thing of all in art. How one and the same colour changes when it’s set beside a cold or warm, or dark or light adjacent shade. He also researched and developed a colour theory on how to make a flat colour surface look like it’s sliding from dark to light, using only adjacent colours. This is an optical phenomenon, of which Albers’ series Homage to the Square is a great example.

I find that I go through similar processes on a daily basis in my own work: how colour affects the relationships between different objects and the kinds of spaces that are formed between them. In two paintings in the exhibition I have used same-sized squares of different colours as background forms. The colours are chosen almost randomly, but their parallels bring Albers’ theories to mind.

Concretism itself is, in my opinion, quite rigid and lifeless, but its basic elements, geometric structures, are on some level very familiar to me.

MH: So is it possible to laugh with concretism, rather than at it?

IH: Yes, for sure. I find it amusing to imagine concretists at work in the 1930s. Teeth clenched and foreheads wrinkled, with their absolute truths! I remember seeing Lars-Gunnar Nordström’s paintings at an art auction where I was working, and I wondered what their magic really is, when all life has been pruned from the expression and there are only shiny colour surfaces left.

MH: The show features a series called Equation. What is this about, what’s happening in the painting – what’s coming, or going?

IH: In the Equation series I’ve set out to build, to compose a collage, which again is quite new to me. I cut pieces (rectangles) from earlier paintings, and laid them out in a new way on the bottom of the painting. There are also new elements resembling typography and logograms. So the plants have started to take on new shapes!

MH: A step towards typography – can you tell us more? And what about the cutting – is this everyday materialistic intervention or natural development, or bold risk-taking?

IH: For some time now I’ve been developing the use of the brush, and I focused on moving my hand when I was painting plant motifs. I’ve started to consciously involve calligraphic features in my brushwork. So regarding typography, introducing it seemed like a natural and interesting opening. Maybe it’s also about getting tired of your own familiar solutions and the joy of discovering something new.

 

MH: Is the series complete, or are these the initial steps, a first touch?

IH: Yes, the intention is to continue with these and develop them further. There are already plenty of ideas and I look forward to continuing my work. So the journey has only just begun.

 

MH: What about the series called Study?

IH: The works in the Study series are, as the name implies, theses. I started to make them last summer, for a couple of hours at the beginning of each working day. The basic idea was to have a way to quickly try out colour combinations and design solutions, but they soon began to look like works in their own right, so I decided to include them as part of the exhibition. The Study series has been mainly made with oil pastels, which I haven’t really used since doing art in elementary school. I’m really excited about finding them again. Their intensity and impression is just as succulent as oil paint, but they’re faster to use because no brushes or painting liquids are required.

MH: But more precisely – theses about what?

IH: Basically about space and colour. And about how little is really required to create an interesting structure, a composition. I have always admired minimalists, and maybe these are my response to that.


MH: Materials. What is the difference between working on canvas or paper?

IH: There’s a degree of psychological difference. Working on paper is more immediate and relaxed than painting on canvas. Paper is probably perceived as a less expensive material than canvas.

 

MH: What about in practice, when working on the piece itself?

IH: The practical difference is also great because the paper is immediately ready to be worked on. It’s easy to fetch in large quantities and doesn’t take up space in the study in the same way as canvas and wedges. On the other hand, it’s more fragile than canvas and might tear or wrinkle if it’s handled too roughly.


MH: The exhibition features a painting called Spirit Dance. What is the story behind it, and at what stage in the process did you complete it?

IH: The name Spirit Dance comes from jazz music, and more specifically from the Spiritual Jazz movement that began in the United States in the 1960s, which I love and listen to a lot while painting. Examples include the most famous artists like John Coltrane, and others like Michael White, a jazz violinist, and Don Cherry.

I often think that the different elements in my paintings move over the canvas like melodies. They contain improvisation, rhythms, pauses, energies, angularity and fluidity. In the same way as there might be, for example, in a jazz piece. The work began already in the spring of 2020. I returned to it again in the autumn when I added the geometric patterns in the background, and decided it was done.

 

MH: And finally, the name of the exhibition is Spirit – what is the spirit of painting? 

IH: The spirit of painting at the moment is something sensual, spiritual, or emotional that transcends its own boundaries. Spirit still refers to music and good flow in the studio, and nothing else is required.

 

Taiteilija-kuraattori-keskustelu
Ilai Hautamäki & Mika Hannula
SPIRIT
7.–30.5.2021


Mika Hannula: Maalauksesi ovat yhdistelmää, vuorovetoa geometristen rakenteiden ja orgaanisten muotojen välillä, välityksellä. Mistä tai miten työprosessi lähtee liikkeelle?

Ilari Hautamäki: Työprosessi alkaa usein nopealla ja spontaanilla aktilla. Teen aluksi ensimmäiset “orgaaniset” muodot, maalauksen pääpiirteet, jonka jälkeen alkaa hitaampi ja harkitumpi työstäminen. 
 
MH: Mikä rooli ja merkitys on improvisaatiolla? Ja miten sitä kykenee saavuttamaan, pitämään yllä?

IH: Improvisaation merkitys minulle on ennen kaikkea työprosessin pitäminen itselleni kiinnostavana. Haluan yllättää itseni. Työskentelyssäni on erilaisia vaiheita. On spontaania improvisaatiota ja harkitumpaa, mekaanisempaa tekemistä. Nämä kaikki vaiheet ovat yhtä tärkeitä. Ne ruokkivat toisiaan ja ylläpitävät balanssia. En voisi työskennellä vain tehden täyttä improvisaatiota tai pelkkää ennalta suunniteltua maalaamista.

MH: Entä mitä teet, jos balanssi karkaa käsistä, ja jos jompikumpi osapuoli ottaa liian ison roolin?

IH: Silloin saatan aloittaa uuden maalauksen. Teen välillä ns. “välitöitä”, joiden ei ole pakko päätyä mihinkään esille. Ne auttavat yleensä avaamaan prosessia ja lukkoja. Niissä teen jotain entuudestaan tuttua, joka on minulle nautinnollista.


MH: Iso kysymys, valtava kosketuspinta ja -alue, mutta samalla olennainen. Mikä on suhteesi taidehistoriaan; miten suhtaudut ja käyt sitä kohden, sitä läpi?

IH: Minulla on siihen tavallaan hieman ristiriitainen suhtautuminen. Mielestäni lokeroiminen, teoriat ja säännöt ovat vanhanaikaista ajattelua. Mutta toisaalta  jokainen maalari on tavallansa linkittynyt taidehistoriaan ja jatkaa omassa tekemisessään sen kaanonia, tiedostaen sen tai ei. Tietyllä tavalla taidehistoria on siis on välttämätöntä ja väistämätöntä. Tällä hetkellä töissäni on viittauksia mm. klassisesta modernismista, Josef Albersin väriteorioista sekä konkretismista, jotka yhdistyvät orgaaniseen muotokieleeni. Pyrin kuitenkin suhtautumaan humoristisen rennosti näihin muuten niin vakavaksi miellettyihin suuntauksiin.

MH: Mikä Albersin väriteorioissa kiinnostaa? Entä konkretismissa?

IH: Albersin teorioissa kiinnostaa yleisesti värin eri asteikot ja loputtomat variaatiot ja mahdollisuudet. Minusta on huikeaa ajatella, että Albers omisti periaatteessa koko elämänsä värin tutkimiselle, se oli hänen mielestään kaikista tärkeintä taiteessa. Miten yksi ja sama väri muuttuu toiseksi kun se rinnastetaan kylmään tai lämpimään, tummaan tai vaaleaan viereiseen sävyyn. Hän tutki ja kehitti väriteoriaa myös siitä, miten saadaan tasainen väripinta näyttämään tummasta vaaleaan liukuvalta vain väririnnastusten avulla. Kyseessä on siis optinen ilmiö, josta Albersin teossarja Kunnianosoitus neliölle on hieno esimerkki.

Huomaan, että käyn läpi samankaltaisia prosesseja päivittäin omassa työssäni. Miten väri vaikuttaa eri objektien välisiin suhteisiin ja minkälaisia tiloja niiden väliin muodostuu. Kahdessa näyttelyssä olevassa maalauksessa olen käyttänyt samankokoisista ja erivärisistä neliöistä muodostuvaa kuviota maalauksen taustalla. Värit on valittu lähes sattumanvaraisesti. Silti niiden rinnastukset tuova mieleeni Albersin teoriat. 

Konkretismi on mielestäni itsessään melko jäykkää ja elotonta, mutta sen peruselementit eli geometriset rakenteet ovat jollain tasolla hyvin tuttuja minulle.

MH: Onko siis mahdollista nauraa konkretismin kanssa, ei vain sille?

IH: Kyllä, aivan varmasti. Minusta onkin huvittavaa kuvitella konkretistit työssään 1930-luvulla. Hampaat irvessä ja otsat rypyssä, absoluuttisten totuuksiensa kanssa! Muistan nähneeni Lars-Gunnar Nordströmin maalauksia taidehuutokaupassa, jossa olin töissä. Ja mietin, mikä niiden lumo oikein on, kun ilmaisusta on karsittu kaikki elo ja jäljellä on enää kiiltäviä väripintoja?


MH: Näyttelyssä on mukana sarja nimeltään Equation. Mistä tässä on kyse, mitä maalauksessa tapahtuu, on tulossa, menossa?

IH: Equation-sarjassa olen lähtenyt rakentamaan, sommittelemaan teosta kollaasimaisesti, mikä taas on minulle aivan uutta. Olen ikään kuin leikannut paloja (suorakaiteita) aiemmista maalauksistani ja asetellut ne uudella tavalla maalauspohjalle. Uutta on myös typografiaa ja logogrammeja muistuttavat elementit. Kasvit ovat siis alkaneet saamaan uusia muotoja!

MH: Askel kohti typografiaa – kerro lisää? Entä tämä leikkaus – arjen materiaalista interventiota vai luontevaa kehitystä, rohkeaa riskinottoa?

IH: Olen jo pidempään kehitellyt siveltimen käyttöä ja paneutunut käden liikkeeseen maalatessani kasviaiheita. Olen alkanut ottaa tietoisesti kalligrafisia piirteitä mukaan sivellintyöskentelyyn. Joten typografian mukaan tuominen tuntui luontevalta ja kiinnostavalta avaukselta. Ehkä kyseessä on myös kyllästyminen omiin tuttuihin ratkaisuihin ja uuden löytämisen ilo. 

MH: Onko sarja valmis, vai onko esillä vasta ensiaskeleet, tuntuma?

IH: Kyllä, tarkoitus on jatkaa näiden parissa ja kehittää niitä eteenpäin. Ideoita on jo runsaasti ja odotan innoissani, että pääsen jatkamaan työskentelyä. Matka on siis vasta alkanut.

MH: Entä sarja nimeltään Study?

IH: Study-sarjan työt ovat nimensä mukaan tutkielmia. Lähdin tekemään niitä viime kesänä, tunnin pari päivässä aina työpäivän alussa. Niiden pohjimmaisena ideana oli päästä kokeilemaan nopeasti väriyhdistelmiä ja muotoratkaisuja. Ne alkoivat pian näyttää itsenäisiltä teoksilta, joten päätin ottaa niitä mukaan osaksi näyttelyn kokonaisuutta. Study sarjana on tehty pääsääntöisesti öljypastelleilla, joita en ole oikeastaan käyttänyt peruskoulun kuvistuntien jälkeen. Olen tosi innoissani niiden jälleen löytämisestä. Niiden intensiteetti ja jälki on yhtä mehevää kuin öljyvärissä, mutta käytettävyys on nopeampaa, koska ei tarvita siveltimiä ja maalinesteitä. 

MH: Mutta vielä tarkentaen – tutkielmia mistä?

IH: Periaatteessa tilasta ja väristä. Ja siitä, kuinka todella vähällä voi saada aikaan kiinnostavan rakenteen, komposition. Olen aina ihaillut minimalisteja, ehkä nämä ovat minun vastine siihen?

MH: Materiaalit. Mikä ero on työstää teosta kankaalle ja paperille?

IH: Siinä on jokin psykologinen ero. Paperiin suhtautuu välittömämmin ja rennommin kuin kankaalle maalatessa. Paperin varmaan mieltää edullisemmaksi materiaaliksi kuin kankaan.

MH: Entä käytännössä, itse teosta työstäessä?

IH:  Käytännön ero on myös suuri, koska paperi on heti valmis työstettäväksi. Sitä on helppo hakea suuri määrä ja se ei vie tilaa työhuoneelta samalla tavalla kuin kangas ja kiilapuut. Toisaalta se on hauraampaa kuin kangas ja saattaa revetä tai rypistyä, jos sitä käsittelee liian kovaa.

MH: Näyttelyssä on maalaus nimeltään Spirit Dance. Mikä on työn ns. tarina – ja missä vaiheessa prosessia sen on tehty? 

IH: Spirit Dance nimi juontaa jazz-musiikista ja vielä tarkemmin Yhdysvalloissa 1960-luvulla alkaneesta Spiritual Jazz -liikkeestä, jota rakastan ja kuuntelen paljon maalatessani.

Esimerkeistä käy ehkä sen tunnetuimman, siis John Coltranen, lisäksi Michael White, jazz-viulisti ja sitten Don Cherry.

Ajattelen usein, että maalausteni eri elementit liikkuvat kankaalla kuin melodiat. Niissä on improvisaatiota, rytmejä, taukoja, energioita, kulmikasta ja soljuvaa. Samaan tapaan kuin esimerkiksi jazz-kappaleessa saattaa olla. Työ on aloitettu jo keväällä 2020. Palasin siihen uudestaan syksyllä, jolloin lisäsin taustalla olevat geometriset kuviot ja päätin, että työ on valmis!
 

MH: Ja lopuksi – näyttelyn nimi Spirit. Mikä on maalauksen henki? 

IH: Maalauksen henki on tällä hetkellä jotain aistillista, spirituaalista tai emotionaalista ja omia rajoja rikkovaa. Spirit viittaa yhä musiikkiin ja hyvään flow’hun työhuoneella, muuta ei tarvita.