Tectonic Kiss
7.2.-9.3.2025
Tectonic Kiss, Aki Turunen’s third exhibition at Helsinki Contemporary, showcases a selection of his new tempera, oil and pastel paintings. Turunen is an intuitive painter who draws visual ideas from the subconscious. Volcanic eruptions, kissing lovers and centaurs are among the signature elements repeated in his latest exuberant exhibition.

The title, Tectonic Kiss, refers to a collision of tectonic or continental plates. Encounters and attempts to understand the Other are central themes running through Turunen’s exhibition, be they encounters between lips, tectonic plates or various kinds of creatures. For Turunen, the act of painting itself, the collision of colour and line, is a symbolic gesture that triggers shuddering shockwaves in the same manner as a tender kiss or a collision of continental plates. Turunen’s visually rich body of work is a celebration of joy, pleasure and artistic freedom. The artist describes his process as a metaphoric “hole in one” gamble – risks must be taken, even if it potentially means wasting months of work.

In his latest paintings, Turunen consciously avoids direct literary references and pictorial quotations, but concedes to having drawn inspiration from his travels in Italy and his recent stay in Iceland, which is located on the Mid-Atlantic Ridge, the boundary between the Eurasian and North American tectonic plates. His literary sources of inspiration include Johann Wolfgang von Goethe’s Romantic travelogue Italienische Reise (1816) and Susan Sontag’s The Volcano Lover (1992), two books written at different times in history, but both evincing an equal fascination with Mount Vesuvius, the volcano on the Gulf of Naples.

Romantic art and philosophy foregrounded history, emotion, imagination, natural beauty and intuition. Inspired by Romantic ideals, Turunen explores the way many Romantic notions of art and artisthood still live on today. Through his paintings, he celebrates art’s inherent creative and speculative freedom as qualities unique to art, and as something that offers pleasure to creator and audience alike.
Tectonic Kiss, Aki Turusen kolmas Helsinki Contemporaryssa nähtävä näyttely, koostuu tempera- ja öljyvärimaalauksista sekä pastellitöistä. Taidemaalarina Turunen luottaa intuitioon ja alitajunnasta kumpuaviin kuviin. Värikylläisessä ja elämää pursuavassa näyttelyssä toistuvat aiheina muun muassa tulivuorenpurkaukset, suudelmat ja kentaurit.

Näyttelyn nimi Tectonic Kiss viittaa tektonisten laattojen tai mannerlaattojen kohtaamiseen. Kohtaamiset ja yritys ymmärtää toista ovat näyttelyn läpikulkevia juonteita, oli kyse sitten huulten, mannerlaattojen tai erilaisten olentojen kohtaamisista. Turuselle maalaaminen itsessään, se miten väri rikkoo viivan, on väristyksiä ja järistyksiä aiheuttavaa mannerlaattojen törmäystä tai hellää suudelmaa muistuttava symbolinen teko. Runsasta kokonaisuutta leimaa taiteilijan luottamus iloon, nautintoon ja taiteen vapauteen. Turunen on itse kuvaillut maalausprosessiaan ”hole in one” -asenteella. Tämä tarkoittaa riskien ottamista, vaikka se voisi merkitä kuukausien työn mahdollista hukkaan valumista.

Uusissa maalauksissaan Turunen välttää viittaamasta suoraan kirjallisiin lähteisiin tai käyttämästä kuvallisia sitaatteja. Taiteilijaa ovat kuitenkin innoittaneet muun muassa matkat Italiassa, oleskelu Islannissa missä Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat kohtaavat, sekä kirjallisuus, erityisesti Johann Wolfgang von Goethen romantiikan ajan matkakirja Italienische Reise (1816) ja Susan Sontagin The Volcano Lover (1992), hyvin eri aikoina kirjoitetut kaksi teosta, joita molempia yhdistää Napolin lähellä kohoava Vesuvius-tulivuori.

Romantiikan ajan taiteeseen ja ihmiskäsitykseen kuului historiakiinnostuksen lisäksi tunteiden, mielikuvituksen, luonnon kauneuden ja intuition painottaminen. Romantiikan ajan ideaaleista
inspiroituneena Turunen pohtii teostensa kautta, miten tuon aikakauden taiteen ja taiteilijuuden ideat elävät meidän ajassamme. Hänen teoksensa näyttävät, että taiteen vapaus ja kyky kyseenalaistaa ovat nimenomaan taiteelle erityisiä ominaisuuksia, joista kannattaa nauttia.
Tectonic Kiss, Aki Turunens tredje utställning på Helsinki Contemporary, består av tempera-och oljemålningar samt pastellverk. Som konstnär förlitar sig Turunen på intuitionen och bilder som väller upp ur det undermedvetna. På den färgstarka utställningen som sjuder av liv återkommer motiv som bl.a. vulkanutbrott, kyssar och kentaurer.

Utställningens namn Tectonic Kiss refererar till mötena mellan de tektoniska plattorna eller kontinentalplattorna. Möten och försöken att förstå den andra är genomgående inslag på utställningen, oavsett om det handlar om möten mellan läppar, kontinentalplattor eller olika varelser. För Turunen är själva måleriet, hur färgen bryter linjen, en symbolisk handling som påminner om de skakningar och skälvningar som ger upphov till kontinentalplattornas krockar eller en ömsint kyss. Den rika helheten präglas av konstnärens tilltro till glädjen, njutningen och konstens frihet. Turunen har själv beskrivit sin måleriprocess som en "hole-in-one"-inställning. Det här innebär att ta risker, även om det skulle kunna betyda att månader av arbete eventuellt går till spillo.

I sina nya målningar undviker Turunen att referera rakt på sak till litterära källor eller använda bildliga citat. Konstnären har dock bl.a. inspirerats av resor i Italien, en vistelse på Island, där de eurasiska och nordamerikanska kontinentalplattorna möts, och litteratur, särskilt Johann Wolfgang von Goethes romantiska reseskildring Italienische Reise (1816) och Susan Sontags The Volcano Lover (1992), två verk skrivna vid mycket olika tidpunkter men som bägge förenas av vulkanen Vesuvius som höjer sig i närheten av Neapel.

I konsten och människosynen under romantiken ingick, förutom ett intresse för historia, en betoning på känslor, fantasi, naturens skönhet och intuition. Inspirerad av romantikens ideal utforskar Turunen i sina verk på vilket sätt den tidens idéer om konst och konstnärskap lever kvar i vår tid. Hans verk visar att konstens frihet och förmåga att ifrågasätta är precis de specifika egenskaper hos konsten som är värda att njuta av.