Helsinki Contemporary

Jukka Rusanen

Stage

9.5.-1.6.2014

Helsinki Contemporary has the pleasure of hosting a new exhibition, Stage, by visual artist Jukka Rusanen, his third solo exhibition at the gallery. Rusanen’s recent work has revolved around finding his own voice in painting, what makes a painting just what it is.

In working on the new exhibition, Rusanen has made use of all the tools of painting. During the working process, he rotates the paintings, and does not always finish them at one go. Between paintings, Rusanen also takes breaks, in which the previous painting may suggest a starting point for the next one. During the working process, he tries not to anticipate too much and allows intuition room to slip through. Rusanen successfully captures the physicality of painting in his works. This is communicated via both their three-dimensionality and the movement captured in them. The paintings are experienced with all the senses. They reflect a process in which the paint finds its own place on the canvas, with the different parts of the painting interact, giving the end result a dynamic that really works. The paintings bring together different ways of spreading paint on canvas – sometimes, creating contrasts, sometimes, smooth transitions.

In his painting process, Rusanen uses references that are often images of works from art history. He might have several art books open at the same time while he is painting. In his earlier production these pictorial starting points were frequently recognizable, with sources ranging from Fragonard’s The Swing to more homely works like Sallinen’s The Washerwomen. In the new paintings often all that is left of the reference source is the colour, the graphic quality, or a shape alluding to a particular style or period. In some cases the artwork referred to may have been changed halfway through the process, creating a surprising tension in the painting. In this way, the artist also challenges himself to see things differently.

“The primary goal of my working process is expression, nothing else. A painterly event that takes its place on the canvas. I have not tried to achieve any more than that, since this is already a lot. Having personally experienced several painting processes, I can say, to my own consternation, that the amount of work is always substantial, even if the final outcome is a very brief burst of intuition. This requires the right place and the right tension for it to come out.”

Jukka Rusanen’s (b. 1980, Jyväskylä) two previous solo exhibitions were held at Gallery Kalhama & Piippo Contemporary in 2009 and 2011. Rusanen and Mimosa Pale’s Active Still Lives – a performative installation – was seen at Kluuvi Gallery in 2011. Rusanen has also appeared in numerous group exhibitions, such as Hunger nach Bildern – Zeitgenössische finnische Malerei (2014, Germany), Screaming from the Mountain: Landscapes and Viewpoints (2011, Norway), Close to Nature (2010, Germany), Maalauksen paikka (2009, Pori Art Museum). Jukka Rusanen received his Bachelor of Fine Arts degree from Turku School of Fine Arts in 2005 and his Master of Fine Arts degree from the Finnish Academy of Fine Arts in 2007.

The exhibition has been supported by Alfred Kordelin foundation and Arts Promotion Centre Finland.

Helsinki Contemporarylla on ilo avata kuvataiteilija Jukka Rusasen uusi näyttely Stage, joka on taiteilijan kolmas yksityisnäyttely galleriassa. Rusasen viimeaikaisen työskentelyn keskiössä on ollut oman äänen etsintä maalauksessa, se mikä tekee maalauksesta juuri sen, mitä se on.

Uutta näyttelyä työstäessä Rusanen on ottanut kaikki maalausvälineet käyttöönsä. Työprosessin aikana hän pyörittää maalauksia eikä aina maalaa kerralla valmiiksi. Maalausten välillä Rusanen pitää myös taukoja, jolloin edellinen maalaus ehdottaa lähtökohtaa seuraavalle. Työskentelyprosessin aikana hän yrittää olla ennakoimatta liikaa ja antaa intuitiolle tilaa pujahtaa ulos. Teoksissaan Rusanen onnistuu vangitsemaan maalauksen fyysisyyden. Se välittyy niin teosten kolmiulotteisuuden kuin niihin vangitun liikkeen kautta. Maalaukset koetaan kaikilla aisteilla. Niissä kuvastuu prosessi, jossa maali löytää paikkansa kankaalla ja maalauksen eri osat toimivat vuorovaikutuksessa niin, että lopputuloksen dynamiikka toimii. Maalauksissa yhdistyvät eri tavat levittää maalia kankaalle – toisinaan nämä luovat kontrasteja ja toisinaan sulavia siirtymiä.

Rusanen käyttää maalausprosessissaan viitteitä, jotka ovat usein kuvia taidehistoriallisista teoksista. Maalatessa auki voi olla useampikin taidekirja samaan aikaan. Aiemmin hänen tuotannossaan nämä kuvalliset lähtökohdat olivat usein tunnistettavissa, Fragonardin Keinusta kotoisiin Sallisen Pyykkäreihin. Uusissa maalauksissa viitteestä on usein jäljellä vain väri, graafisuus tai jokin muoto, joka viittaa tiettyyn tyyliin tai aikaan. Joissakin tapauksissa viite on saattanut vaihtua kesken työskentelyn, luoden yllättävän jännitteen teokseen. Tällä tavoin taiteilija myös haastaa itsensä näkemään toisin.

”Työskentelyni ensisijaisena päämääränä on puhtaasti ilmaisu. Maalauksellinen tapahtuma joka ottaa sijansa kankaalla. En ole pyrkinyt muuhun, sillä tässä on jo paljon. Itse useamman maalausprosessin kokeneena voin hämmennyksekseni todeta, että työn määrä on aina huomattava, vaikka se lopullinen tulos olisikin hyvin pikaisen intuition esiin putkahtaminen. Se vaatii oikean paikan ja jännitteen tullakseen esiin.” (Jukka Rusanen)

Jukka Rusasen (s. 1980, Jyväskylä) kaksi edellistä yksityisnäyttelyä järjestettiin Gallery Kalhama & Piippo Contemporaryssa vuosina 2009 ja 2011. Lisäksi Kluuvin galleriassa nähtiin Rusasen ja Mimosa Palen Active Still Lives - performatiivinen installaatio vuonna 2011. Näiden lisäksi taiteilija on esittäytynyt useissa ryhmänäyttelyissä, kuten Hunger nach Bildern – Zeitgenössische finnische Malerei (2014, Saksa), Screaming from the Mountain: Landscapes and Viewpoints (2011, Norja), Close to Nature (2010, Saksa), Maalauksen paikka (2009, Porin taidemuseo). Jukka Rusanen valmistui taiteen kandidaatiksi Turun piirustuskoulusta vuonna 2005 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2007.

Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.

Helsinki Contemporary har glädjen att öppna konstnären Jukka Rusanens nya utställning Stage, hans tredje separatutställning i galleriet. Den senaste tiden har Rusanen fokuserat på att finna sin egen röst i måleriet, det som gör målningen till just det den är.

I arbetet inför den här utställningen har Rusanen tagit alla målarredskap i bruk. Under processens lopp kan han rotera målningarna och gör inte alltid en målning färdig på en gång. Han håller också pauser mellan målningarna och låter den föregående målningen föreslå en utgångspunkt för den följande. Han vill inte förutse för mycket under arbetsprocessens lopp utan ger intuitionen plats att träda fram. Rusanen lyckas i sina verk fånga det fysiska i målningen. Det förmedlas både via verkens tredimensionalitet och via den rörelse de fångar. Vi upplever målningarna med alla sinnen. De avspeglar en process där färgen hittar sin plats på duken och målningens olika element tillsammans skapar en fungerande dynamik. Färgen är ofta applicerad på olika sätt i en och samma målning så att vi ibland ser konstraster, ibland mjuka övergångar.

I sina målningar använder Rusanen referenser – ofta bilder ur konsthistoriska verk. Han kan ha många konstböcker uppslagna samtidigt medan han målar. I hans tidigare produktion var dessa bilder ofta igenkännbara, från Fragonards Gungan till Sallinens välbekanta Tvätterskor. Men av referenserna i de nya målningarna återstår ofta bara färgen, ett grafiskt element eller en form som ofta refererar till en viss stil eller en tidsepok. Ibland kan referensen ha bytts ut under processens lopp och skapar då en överraskande spänning i verket. Därigenom utmanar konstnären också sig själv att se och varsebli med en annan blick.

”Det primära målet då jag arbetar är helt klart uttrycket. En målerisk händelse som tar sin plats på duken. Något mer har jag inte eftersträvat, redan det är mycket. Efter att ha gått igenom ett antal målarprocesser kan jag till min förvåning konstatera att arbetsmängden alltid är ansenlig, även om resultatet inte är mer än en hastigt framspringande intuition. Den kräver rätt plats och rätt sorts spänning för att träda fram.” (Jukka Rusanen)

Mikaela Lostedt

Jukka Rusasens (f. 1980 i Jyväskylä) två tidigare separatutställningar hölls på Gallery Kalhama & Piippo Contemporary 2009 och 2011. På Glogalleriet visades dessutom 2011 Rusanens och Mimosa Pales performativa installation Active Still Lives. Därtill har Rusanen deltagit i talrika grupputställningar, såsom Hunger nach Bildern – Zeitgenössische finnische Malerei (2014, Tyskland), Screaming from the Mountain: Landscapes and Viewpoints (2011, Norge), Close to Nature (2010, Tyskland) och Maalauksen paikka (2009, Björneborgs konstmuseum). Jukka Rusanen är konstkandidat från Åbo ritskola 2005 och bildkonstmagister från Bildkonstakademin 2007.

Utställningen har understötts av Alfred Kordelins stiftelse och Centret för konstfrämjande.

Jukka Rusanen

Taiteilija & kuraattori -keskustelu

MAALARIN HUONE

Lähestymistapani tämän näyttelyn tekoon on ollut uudenlainen. Pyrkimyksenä on ollut löytää tila, jossa minun ei tarvitse esittää kysymyksiä: kuka olen tai mitä haluan. Vaan maalaus itsessään löytäisi intuitiivisen vitalisoivan muodon tulla todeksi hetkessä. Löytyisi vastaus kysymykseen, mikä tekee minusta minut nyt, taiteilijana – ja ihmisenä tämän takana.

Ensimmäisenä maalauspäivänä lähestyin kangasta hyvin haparoiden palettiveitsen kanssa. Peläten ja odottaen sitä prosessia, mikä tästä kaikesta alkaa. Sitä kuinka mielen on annettava vaeltaa ja kuinka luottaa siihen, että se jokin, joka olen pitää sen kasassa ja kasvaa mukana.

Olen edennyt niistä ajatuksista, joita työni ovat synnyttäneet ilman, että olen ajatellut kokonaisuutta etukäteen. Työn edetessä olen huomannut, että olen hetkittäin enemmän ja enemmän onnellinen. Mieleni ei takerru turhaan ja en pelkää. En pelkää olla se vajavainen ihminen; se itse mikä olen. Huomaan, että minulle riittää huone jossa ajatella ilman häiriöitä. En oikeastaan tarvitse kovinkaan paljoa muuta.

Näyttelyprojektin alussa katsoin taaksepäin. Sitä, mitä olen tehnyt ja sitä, miksi olen tullut taiteilijana. Ajattelin kiinnostustani rokokoon tyyliin ja muotoon. Siihen, kuinka olen ollut inspiroitunut rokokootyylin ylenpalttisesta tuhlailevuudesta ja kaikesta turhuudesta, mitä se minulle edustaa. Myönnän toki olevani esteetikko ja sen takia rokokoon värillisyys ja luontosuhde ovat inspiroineet minua. Ajatuksenani oli käydä tämä vaihe läpi, jotta voisin katsoa eteenpäin. Syntyi kolme maalausta: 18th Century Lover, Rokokoo ja Undefined Object. Näissä maalauksissa käytin vielä voimakasta materiaalisuutta aiheena, mutta enemmissä määrin tajusin tämän tavan raskauden niin metodina kuin visuaalisenakin elementtinä. Toisaalta ajattelen, että tämä sopii sisällöllisesti yhteen aiheen kanssa, jossa yhdistyvät keveys ja raskaus erityisellä tavalla, jota muissa taiteen historian vaiheissa ei ole nähty.

Työn tässä vaiheessa huomasin ajattelevani liikaa omaa mennyttä työtäni. Halusin irrottaa itseni määritelmistä. Jatkoin työtä tässä rokokoon hengessä mutta kaivoin kirjoista kuvia, joissa kompositio olisi ristiriidassa alkuperäisen idean kanssa. Tässä vaiheessa myös kääntelin maalauksia kesken prosessin niin, että se mikä oli äsken merkinnyt esimerkiksi kättä, muuttui tunnistamattomaksi eleeksi oudossa kohtaa maalauspintaa. Syntyi Pose -sarja ja teokset Observed in the Dreams. Kiitos Egon Schiele. Tuijoteltuani hänen kuviaan masturbaatiosta tajusin, että olen urauttamassa ajatuksiani – vaarallisesti, ja en kohta tunnistaisi itseäni näiden kuvien takaa.

Kolmannessa maalausvaiheessa luovuin kaikista kuvallisista viitteistä. Koin, että olen valmis ajatteluun ilman kuvallista tukea. Tällaista työskentelyä olen pitkään kohdalleni toivonut. Mahdollisuutta päästä vapaaksi lähtökuvista ja vain maalata jotain, mitä sisältä tulee. Tämä onkin ehkä työn kiinnostavin vaihe, sillä olen hyvin harvoin luottanut itseeni ilman viitteellistä tukea. Rohkeutta lisäsi myös se nöyryys, jonka koin Ateneumissa keväällä 2014 Rafael Wardin näyttelyn edessä, joka kuitenkin edusti maalauksen aikaa ja taiteilijan kehitystä 70 vuodelta.

Kolmannen vaiheen ensimmäiset työt maalasin viitteellisesti mallista. Mallina toimi käytettyjen maalaushanskojen loputon kasa, joita olen kerännyt useiden vuosien ajan. Tämä oli minulle ja aivoilleni elpymistä – paluuta praxikseen, piirustuskoulun arkeen. Tässä vaiheessa toki nousi esiin epäily, että tuleeko näyttelystä kokonaisuutta eli, olenko poukkoillut liikaa. Silloin löysin ajatuksen, että tuon maalitahraisen maalaushanskamassan mukaan näyttelyyn. Installaation lisääminen kokonaisuuteen tuntui hyvin luontevalta ja näin sen yhdistävän erilaisista lähtökohdista tekemiäni maalauksia.

Olin tätä jo aikaisemmin tehnyt, mutta viimeisimmissä näyttelyissäni tämän ohittanut, sillä en ollut nähnyt sen tarpeellisuutta, enkä nähnyt yhteyttä installoitujen osien ja seinälle nostettujen maalausten välillä. Huomaan, että kyseessä on eräänlainen paluu henkiseen kotiin ja ajatteluun, joka antaa tilaa uudenlaiselle maalaukselliselle ajattelulle, jota en pysty pelkästään maalauspohjalla ratkomaan. Tällainen ajattelu on kohdallani tilallista – näen näyttelyt tilallisina kokonaisuuksina, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä vaiheesta syntyivät teokset ReOrganize -nimellä. Erityisesti olin kiinnostunut erilaisista siveltimen vedoista – kuivista, märistä, lyhyistä, paksuista. Viimeisenä syntyi Swirl -niminen työ, jolloin tajusin näyttelyn olevan valmis: olen maalannut täysin ilman mallia. Siitä syntynyt vapauden tunne sai minut haluamaan sitä lisää.

Kiitokset veljelleni Ollille, Miialle, ”J-P”:lle sekä Mari -koiralle. Ilman teitä näyttelyä ei olisi.

Jukka Rusanen

9.5.2014

Exhibitions

Works