Helsinki Contemporary

Sanna Kannisto

Observing Eye

5.4.-5.5.2019

Sanna Kannisto’s solo exhibition, Observing Eye, consists of photographic and video works created over the last three years. Kannisto’s trademark bird pictures are now accompanied by video works and photograph collages that shed new light on the background to her working process and, for example, on ecological issues.

Kannisto’s artistic approach is typified by the method she uses to separate the animal from its original context by constructing the shooting situation in a field studio and thus setting up the subject of the shoot for inspection in an artificial environment. Observation is central to the process and to the final works: Kannisto actively studies the bird and the bird simultaneously looks back. This interaction is repeated in the exhibition space, where the works bring viewers unusually close to birds that we perhaps ordinarily only hear through a distant song.

The exhibition’s installation consists of five videos, a 10-channel acoustic environment, and a large black-and-white landscape picture. Temporality, along with the birds’ movements and vocalizations are central to the installation. The birds fly about, peck at things, settle for a moment, look straight at us, and occasionally leave the field of view. The videos are shown side by side, simultaneously, so that the sound and rhythm created by the birds’ movements form a constantly shifting whole. The landscape photograph behind the videos has a distancing effect, on the one hand, and yet also leaves a nostalgic, melancholy or even fairytale-like impression.

The collage works combine and juxtapose images, texts and diagrams about research on nature, research stations, landscapes, bird and environmental conservation and threats to their existence. What emerges is Kannisto’s constant labour, which underpins her works: she takes photographs to preserve her memories, gathers various kinds of imagery, press clippings and old negatives. Highlighting ecological questions, such as the dwindling numbers of birds and insects, in the form of artwork is important to her right now.

Sanna Kannisto’s production belongs to the traditions of scientific illustration, of staged photographs and still lifes. The appeal of her art is rooted in how close to her subjects she works: her relationship with nature, the way she sees and experiences it, is crucial to her expression, and collaboration with researchers is an important part of the artistic process. Kannisto does not simply show beauty, but sees it as a force and a means of persuasion – if something can influence emotions, it can also change people’s behaviour.

The works that comprise the Observing Eye exhibition are a result of work done in Finland, Italy, Germany and Baikal, Russia.

Sanna Kannisto (b. 1974, Hämeenlinna) received the Finnish State Prize for Photographic Art in 2015. Her works can be found in numerous major museum collections, including: the Centre Pompidou, Paris; Fotomuseum Winterthur, Switzerland; Statoil Art Collection, Norway; and Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki. The current exhibition is her third solo show at Helsinki Contemporary. In spring 2019, Kannisto will have an extensive solo exhibition at the Centro de la Imagen photography centre in Lima, Peru, and in the summer she will take part in a group exhibition of Finnish contemporary art at the Busan Museum of Art in South Korea.

Our thanks to the Finnish Cultural Foundation for supporting the exhibition.

Sanna Kanniston yksityisnäyttely Observing Eye koostuu kolmen viime vuoden aikana syntyneistä valokuva- ja videoteoksista. Kanniston tunnusomaiset lintukuvat saavat nyt rinnalleen videoteoksia ja valokuvakollaaseja, jotka uudella tavalla valottavat Kanniston työskentelyn taustoja ja esimerkiksi ekologisia kysymyksiä.

Kanniston taiteelliselle työskentelylle ominaista on metodi, jonka avulla hän erottaa eläimen alkuperäisestä kontekstistaan ja rakentaa kuvaustilanteen kenttästudioon: asettaa kuvauksen kohteen näin tarkasteltavaksi keinotekoiseen ympäristöön. Prosessissa ja lopullisissa teoksissa keskeistä on katse: taiteilija tarkastelee aktiivisesti lintua ja samalla lintu katsoo takaisin. Tämä vuorovaikutus toistuu näyttelytilassa, kun katsoja pääsee teosten kautta epätavallisen lähelle lintuja, joista tavallisesti kuulemme ehkä vain kaukaisen laulun.

Näyttelyn videoinstallaatio koostuu viidestä videosta, 10-kanavaisesta äänimaailmasta ja suuresta mustavalkoisesta maisemakuvasta. Installaatiossa pääosassa on ajallisuus, lintujen liike ja ääntely. Linnut lentelevät, nokkivat, asettuvat hetkeksi aloilleen, katsovat suoraan kohti, ja poistuvat välillä kuvasta. Videot esitetään rinnakkain, yhtäaikaisesti, jolloin lintujen liikkeen luoma rytmi ja äänimaailma muodostavat alati muuttuvan kokonaisuuden. Videoteosten taustalla oleva maisemavalokuva tuo installaatioon toisaalta etäännyttävän, toisaalta nostalgisen ja melankolisen, ehkä jopa satumaisen vaikutelman.

Kollaasiteokset yhdistävät ja rinnastavat kuvia, tekstejä ja diagrammeja liittyen luonnontutkimustyöhön, tutkimusasemiin, maisemiin sekä lintujen- ja ympäristönsuojeluun ja uhkakuviin. Esiin nousee Kanniston jatkuva teoksia taustoittava työ: hän kuvaa muistaakseen, kerää erilaista kuvamateriaalia, lehtileikkeitä ja vanhoja negatiiveja. Ekologisten kysymysten, kuten lintujen ja hyönteisten määrän vähenemisen, esiintuominen teoksen muodossa tuntui taiteilijasta juuri nyt tärkeältä.

Sanna Kanniston tuotanto asettautuu niin tieteellisen kuvituksen, lavastetun valokuvan kuin asetelmankin traditioon. Teosten vetoavuus perustuu siihen, miten lähellä kohteitaan taiteilija työskentelee: hänen luontosuhteensa, tapansa nähdä ja kokea luonto ovat keskeistä ilmaisussa ja yhteistyö tutkijoiden kanssa on tärkeä osa taiteellista prosessia. Kannisto ei myöskään pelkää näyttää kauneutta vaan näkee sen voimana ja vaikuttavuutena – se mikä voi vaikuttaa tunteisiin, voi myös muuttaa ihmisten käyttäytymistä.

Observing Eye -näyttelyn teokset ovat tulosta työskentelystä Suomessa, Italiassa, Saksassa ja Baikalilla, Venäjällä.

Sanna Kannistolle (s. 1974, Hämeenlinna) myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2015. Taiteilijan teoksia on useissa merkittävissä museokokoelmissa, kuten Centre Pompidou, Pariisi, Ranska; Fotomuseum Winterthur, Sveitsi; Statoil Art Collection, Norja; Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki. Helsinki Contemporaryssa nyt nähtävä näyttely on taiteilijan kolmas yksityisnäyttely galleriassa. Keväällä 2019 Kannistolla on laaja yksityisnäyttely Centro de la Imagen valokuvakeskuksessa, Limassa, Perussa ja kesällä hän osallistuu suomalaista nykytaidetta esittelevään ryhmänäyttelyyn Etelä-Koreassa, Busan Museum of Artissa.

Kiitos Suomen Kulttuurirahastolle näyttelyn tukemisesta.

Sanna Kannistos separatutställning Observing Eye består av foto- och videoverk från de tre senaste åren. Kannistos karakteristiska fågelbilder kompletteras nu med video och fotocollage som kastar nytt ljus över utgångspunkterna för hennes arbete samtidigt som de lyfter fram också bl.a. ekologiska aspekter.

Utmärkande för Sanna Kannistos arbete är den metod med vilken hon avskiljer djuret från dess ursprungliga kontext och bygger en fotograferingssituation i en fältstudio: det fotograferade objektet kommer därmed att ses i en artificiell miljö. Det centrala i både processen och de slutliga verken är blicken: konstnären tittar aktivt på fågeln, fågeln tittar tillbaka. Denna växelverkan upprepas i galleriet där vi via verken kommer ovanligt nära fåglar som vi normalt kanske bara hör sjunga i fjärran.

Videoinstallationen består av fem videor, en 10-kanalig ljudvärld och en stor svartvit landskapsbild. Det tidsliga och fåglarnas rörelser och sång spelar huvudrollen i installationen. Fåglarna flyger omkring, pickar, stannar upp för en stund, tittar rakt mot kameran och flyger ibland utanför bildfältet. Videorna visas parallellt, simultant, så att den rytm och den ljudvärld som fåglarna frambringar med sina rörelser skapar ständig förändring. Landskapsbilden i videoverkens fond tillför installationen dels en distanserande, dels en nostalgisk och melankolisk, kanske rentav sagolik stämning.

Collagen kombinerar och drar paralleller mellan bilder, texter och diagram kring naturforskning, forskningsstationer, landskap, fågel- och miljöskydd och olika hotbilder. Här visar sig Kannistos långsiktiga arbete som ligger till grund för hennes verk: hon fotograferar för att minnas, samlar olika typer av bildmaterial, tidningsurklipp och gamla negativ. Att i form av konstverk lyfta fram ekologiska frågor – exempelvis de krympande fågel- och insektbestånden – upplever Kannisto just nu som en viktig uppgift.

Sanna Kannistos produktion inordnar sig i flera traditioner: såväl vetenskaplig illustration, iscensatt fotografi som stilleben. Det som gör hennes verk så fängslande är att hon arbetar i så nära kontakt med det hon avbildar: naturrelationen, sättet att se och uppleva naturen, spelar en central roll för det konstnärliga uttrycket, och även samarbetet med forskare bildar en viktig del av den konstnärliga processen. Kannisto räds inte heller att visa skönhet utan ser den som en kraft med stort genomslag – det som förmår påverka våra känslor kan också förändra vårt beteende.

Verken på utställningen Observing Eye har Kannisto arbetat med i Finland, Italien, Tyskland och i Bajkal i Ryssland.

Sanna Kannisto (f. 1974, Tavastehus) tilldelades statens fotokonstpris 2015. Kannistos verk ingår i ett flertal betydande museisamlingar såsom Centre Pompidou, Paris; Fotomuseum Winterthur, Schweiz; Statoil Art Collection, Norge; Museet för nutidskonst Kiasma, Helsingfors. Utställningen är Kannistos tredje separatutställning på Helsinki Contemporary. I vår har Kannisto en bred separatutställning på fotocentret Centro de la Image i Lima, Peru och på sommaren deltar hon i en grupputställning med finsk samtidskonst på Busan Museum of Art i Sydkorea.

Vi tackar Suomen Kulttuurirahasto för dess stöd till utställningen.

Sanna Kannisto

Taiteilija & kuraattori -keskustelu

Taiteilija-kuraattori-keskustelu: Sanna Kannisto & Mikaela Lostedt

Sanna Kanniston teosten vetoavuus pohjautuu taiteilijalle ominaiselle työskentelytavalle, jossa hän asettuu tarkkailijan rooliin ja toisaalta vuorovaikutukseen kohteidensa kanssa irrottamalla ja nostamalla ne esiin luontaisesta ympäristöstään. Kannisto on työskennellyt metodinsa parissa vuodesta 1997 lähtien, matkustaen tutkimusasemille Etelä-Amerikan sademetsiin itse rakentamansa kenttästudio mukanaan. Vuonna 2000 taiteilija ryhtyi kuvaamaan keskeiseksi muodostunutta Fieldwork-teossarjaansa, josta kehkeytyi yli kymmenvuotinen projekti.

Sanna Kannisto on vuonna 2015 valokuvataiteen valtionpalkinnolla palkittu taiteilija, jonka teoksia on nähty laajasti kansainvälisissä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Taiteilijan teoksia on useissa merkittävissä museokokoelmissa, kuten Centre Pompidou, Pariisi, Ranska; Fotomuseum Winterthur, Sveitsi; Statoil Art Collection, Norja; Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki. Helsinki Contemporaryssa nyt nähtävä näyttely on taiteilijan kolmas yksityisnäyttely galleriassa. Keväällä 2019 Kannistolla on laaja yksityisnäyttely Centro de la Imagen valokuvakeskuksessa, Limassa, Perussa ja kesällä hän osallistuu suomalaista nykytaidetta esittelevään ryhmänäyttelyyn Etelä-Koreassa, Busan Museum of Artissa.

Mikaela Lostedt: Näyttelykokonaisuus koostuu valokuvakollaaseista, videoista ja kenttästudiossa kuvatuista linnuista, on mukana yksi maisemakin. Miten nämä erilaiset tekniikat ja aiheet nivoutuvat yhteen ja mitä niiden rinnakkainen työstö antaa sinulle?

Sanna Kannisto: Kollaaseissa pystyn tuomaan esiin paikkoja, joissa olen työskennellyt ja toisaalta nostamaan kuvallisesti esiin ekologisia ja suojelullis-tutkimuksellisia seikkoja. Videot saivat alkunsa halusta näyttää kuvaamisen tapahtuma. Ja halusin itsekin nähdä lintujen olemisen liikkuvassa kuvassa. Liikkuva kuva saa linnut näyttämään vielä herkemmiltä, pienet asiat tulevat merkityksellisiksi. Videot elävöittävät ja tavallaan taustoittavat lintuvalokuvia, paljastavat paljon kuvaustilanteista.

Näyttelyn maisema kuvaa koskematonta metsänpohjaa, jossa lahopuu voi sammaloitua rauhassa. Maisema liittyy kahteen muuhun maisemateokseen, jotka kuvasin Ateneumissa vuonna 2017 esillä olleeseen Veljekset von Wright –näyttelyyn, jossa valokuvateoksiani oli rinnastettu Wrightien piirustuksiin ja maalauksiin.

ML: Kerro vähän lisää Observing Eye –näyttelyssä ensi kertaa nähtävien kollaasiteosten lähtökohdista.

SK: Kollaasien lähtökohta on se, että olen kuvannut vuosien varrella paljon kaikkea, mitä en ole käyttänyt missään. Olen voinut ajatella kuvaavani vain muistaakseni, se on ollut eräänlainen keräilyn muoto. Tai olen ajatellut, että joskus löydän muodon ja tavan, jolla kuvia voisi esittää. Olen myös kerännyt uutisia, lehtileikkeitä ja vanhoja negatiiveja – vähän kaikenlaista oman aiheeni ympäriltä.

Kollaasiteokset koostuvat erilaisia kuvista, teksteistä ja diagrammeista, jotka liittyvät luonnontutkimustyöhön, tutkimusasemiin, maisemiin sekä lintujen ja ympäristön suojeluun ja uhkakuviin. Keväällä 2018 uutisoitiin laajasti useiden tutkimusten osoittavan, että lintujen määrä on vähentynyt huomattavasti kaikissa Euroopan maissa. Myös lentävien hyönteisten määrä on suorastaan romahtanut. Niitä on 75 % vähemmän kuin 27 vuotta sitten. Tutkijat puhuvat nyt ekologisesta katastrofista. Koen, että kollaasimaiset teokset voivat monitahoisesti esittää huomionarvoisia, ajankohtaisia asioita. Tuntui tärkeältä sisällyttää ne nyt näyttelykokonaisuuteen, ja tulen jatkamaan sarjaa.

ML: Dokumentaarinen aspekti nousee tässä näyttelyssä esille eri tavalla kuin aiemmin, liittykö se itsesi positiointiin siinä kontekstissa, jossa työskentelet?

SK: Jatkuvaa, taustoittavaa työtä tekee itselleen ehkä enemmän kuin mitä pystyy esittämään tai on esittänyt. Näyttelyssä materiaali pelkistyy – olen etsinyt tapaa, jolla taustoittavaa materiaalia voisi esittää, ja nyt sille on näyttelyyn asetettaessa löytynyt uusi muoto. Kollaaseissa on itse ottamiani kuvia, mutta seassa voi olla jotain löydettyjä tai vanhoja negatiiveja ja tekstejä, tai sitten uutismateriaalia. Haluan, että teoksissa säilyy monitahoisuus, niiden ei ole tarkoitus olla mitenkään osoittelevia, vaan esittää niitä huomionarvoisia tai ajankohtaisia asioita, vähän jopa arvoituksellisesti tai katsojaa haastaen.

ML: Miksi näet ekologisten kysymysten esiintuomisen konkreettisemmin juuri nyt? Onko ajatus kasvanut vuosien saatossa?

SK: Ehkä se jotenkin on kasvanut. Tuntuu siltä, että ilmapiiri on tosi paljon muuttunut sen suhteen, miten paljon ekologisista kysymyksistä puhutaan mediassa. Jotenkin aika tuntuu olevan kypsä sille ja ihmiset ovat vastaanottavaisempia. Kyllähän minä aina olen ajatellut lintukuvistani, että niissä toteutuu valokuvan kyky kuvata elämän katoavaisuutta ja haurautta. On valokuvan ominaisuus säilyttää ja taltioida kuvattu kohde ikuisesti loistossaan.

ML: Mitä uutta lintujen kuvaaminen videolle on tuonut työskentelyysi?

SK: Videoissa näkyy vuorovaikutus ja tarkkailu. Minä katson lintua ja lintu katsoo minua, vaikkapa punarinta katsoo hyvinkin tarkkaan. Kun kuvassa on linturyhmä, linnut keskittyvät paljon toisiinsa ja omaan olemiseensa, mikä on hyvin yllättävää. Ne ovat kiinni hetkessä. Minusta pystyn videoilla kertomaan jotain lintujen luontaisesta älykkyydestä, vaistoista ja uteliaisuudesta.

Videot ovat hyvin samanlaisia kompositioltaan kuin valokuvat, mutta liikkuvia. Videossa valkoinen tila ja valo korostavat neutraaliutta ja kuvattujen kohteiden yksilöllisyyttä. Ajattelen valkoisuutta häiriöttömän havainnoinnin mahdollisuutena ja keskittymisenä, eräänlaisena meditatiivisuutena. Valkoinen tausta häivyttää aikaa ja paikkaa lintujen ympäriltä.

Olen pyrkinyt siihen, ettei mahdollista kuvaustilannetta ajattelisi ensiksi, vaan katsoja keskittyisi linnun ominaisuuksiin ja tarkkailuun. Jopa linnun hengityksen rytmin voi nähdä. Videoissa on sattuman dramaturgiaa, mutta lintuja katsoessa alkaa kuitenkin rakentaa jonkinlaista narratiivia. Halusin esittää videot rinnakkain yhtäaikaisesti, jotta niihin syntyy enemmän kerrontaa. Tempon, äänten ja kuvien vaihtelu luo vaikutelman kollaasista.

ML: Miten näet lavastuksellisuuden uusissa videoteoksissasi? Vain yhdessä videossa on niin laaja kuvakulma, että katsoja näkee koko asteleman.

SK: Rakensin videon kuvaamista varten kenttästudioni suuremmaksi ja enemmän formaattiin sopivaksi. Vastasin itse kaikesta, linnuista, valaisusta, äänien nauhoituksesta ja kuvauksesta. Valokuvatessa minulla on yleensä aina jonkinlainen valikoima oksia ja esineitä, joita voin käyttää apuna studiossa, ja videota kuvatessa toimin samoin. Ajattelin aluksi, että näyttäisin videoissa enemmänkin studion tilaa ja kuvausasetelmaa, mutta kuvatessa tilanteet ovat hyvin nopeita. Kaikesta, missä oli yhtään enemmän elementtejä tai liian paljon rakennettua asetelmaa, tuli ehkä vähän keinotekoinen fiilis. Usein hyvät asetelmat tai rakennelmat syntyvät valokuvatessakin vähän sattumalta tai käytännön kuvaustyön kautta.

Käyttämäni Led-valopaneelit tulivat hyvin äkkiä kuvaan ja valo ei pysynyt tasaisena poikkeavissa rajauksissa, joten ryhdyin yksinkertaistamaan. Kuvasin videot yhteensä 5–6 kuvauskerralla kahden kuukauden aikana viime syksynä 2018, kuvasin aina 2-3 päivänä kerrallaan. Valmiin teoksen tuottaminen vaatii aikaa, mitä enemmän sitä on käytössä kuvatessa, sen parempi.

ML: Tätä näyttelyä varten olet kuvannut Suomen lisäksi Baikalilla, Saksassa ja Italiassa. Miten paikka vaikuttaa työskentelyyn?

SK: On valtavan rikastuttavaa päästä eri paikkoihin näkemään, miten tutkimusta tehdään ja minkälaisia projekteja tutkijoilla on. Saksassa otetut kuvat ovat syntyivät Geo-lehden reportaasimatkan aikana. Oli huikeaa nähdä luontoa Elbe-joen varrella. Tapasin tutkijoita ja ympäristöjärjestojen ihmisiä. Matka ja kuvaukset liittyivät Maailman biodiversiteettipäivään, joka on vuosittain 22. toukokuuta. Saksassa olen kuvannut muun muassa osittain jo onton tammivanhuksen, jonka paikoilleen jättämisestä voi hyötyä jopa 1000 muuta lajia, pääosin ne ovat uhanalaisia hyönteisiä. Myös rehevöitynyt järvi on kuvattu tällä kuvausmatkalla.

Italiaan menin, jotta voisin kuvata hieman erilaisia lintulajeja kuin mitä Suomessa näkyy. Näyttelyn harjalintu on kuvattu Italiassa Ponzan saarella. Ponzassa tutustuin Wienin yliopiston tutkijoihin ja heidän kontaktiensa kautta lähdin vuonna 2018 Costa Ricaan, jossa työskentelin yhteistyössä itävaltaisten kanssa.

Baikalille menin taas itäisemmän lajiston perässä. Baikalilla sain kuvata muun muassa uhanalaista kultasirkkua. Kultasirkku on Suomesta kokonaan hävinnyt lintulaji. Maailmanlaajuisesti se on äärimmäisen uhanalainen laji. Sinänsä ei ole väliä, missä kuvat on

otettu, mutta jotain merkityksellistä paikassa sittenkin on; tekemisen tilana, vuorovaikutuksessa tutkijoiden kanssa, ideoinnissa ja jonkinlaisena mielen avartumisena.

ML: Mutta metodisi; studio ja tietty työskentelytapa on sama?

SK: Kyllä studio on perusperiaatteeltaan samanlainen kuin jo ensimmäisillä kuvausmatkoilla. Se on oma tuttu tutkimuslaboratorioni, jonne tuon kuvattavia kohteita. Kuvaustyössä on hallintaa ja halitsemattomuutta, suunnitelmallisuutta ja sattumia. Valkoinen tausta viittaa tieteelliseen kuvaamiseen ja luonnontieteellisen kuvittamisen perinteeseen. Toisaalta kuvaustavassa on piirteitä henkilömuotokuvauksen ja asetelman traditiosta.

ML: Mitä projekteja ja näyttelyitä sinulla on tulossa lähitulevaisuudessa?

SK: Minulla avautuu 11. huhtikuuta yksityisnäyttely Limassa, Perussa, Centro de la Imagen valokuvakeskuksessa. Se on ensimmäinen iso yksityisnäyttelyni Latinalaisessa Amerikassa. Kesäkuussa avautuu suomalaista nykytaidedetta esittelevä näyttely Finnish Aalto Etelä Koreassa Busan Museum of Artissa. Työskentelen myös uuden kirjaprojektin parissa. Kirja on tarkoitus julkaista helmikuussa 2020 ja kustantaja on Hatje Cantz. Sitä varten olen antanut itselleni luvan kuvata vielä lisää lintuja ja viimeistellä keskeneräisiä kuvia!

Exhibitions

Works