In Janne Räisänen’s solo exhibition All Creatures Great and Small small tales about friendship and about being human – or a living entity – are interwoven with Räisänen’s characteristic warm, grotesque humour. He depicts the wonders and absurdities of being human with an irresistible honesty, sometimes a little acerbically, but always with great affection.
The exhibition shows works on both paper and canvas, and as part of all this in the gallery space we can also delve into books – sketchpads – containing aquarelles. The new set of works has come about as a process, in a dialogue between watercolour and oil painting. For Räisänen one is as important as the other, and the presence of this process in the gallery brings the works and the artist close to the viewer. These new artworks by Räisänen, who has for a long time lived and worked in Berlin, came about in Helsinki. The bright colours have returned to the paintings, and the paint is thick in places. The new works are strong, distinct wholes, which gives depth to the motion in diverse directions and creates a new kind of layering.
The exhibition contains multiple versions of the same themes. The story of a work arises during the painting process, in the way that the picture advances as a gesture. Continual motion is central to Räisänen’s working process and the idea of a finished work is alien to it. Unfinishedness is also tied to the openness evident in his works. Openness to interpretations and to continual change.
Äiti kutoo minulle märkää villasukkaa (Mother is knitting me a wet woollen sock), Aatami ja muurahaiset (Adam and the Ants), Öljymäen sikakoira Mad SS Mikkelsen (The Pigdog of the Oil Hill Mad SS Mikkelsen)… Naming is an important part of the works, the titles come up in the moment and by surprise. They may derive from real situations and refer to music – or to nothing at all. The joyous absurdity of the works also lives in the often apparently non-existent connection between title and painting. Like the titles, the works’ visual motifs also spring up in the moment, from the subconscious. Each work is like a person, each with its own identity and special story.
Janne Räisänen (b. 1971) works in Berlin and Helsinki. He graduated from the Academy of Fine Arts in 1998. In 1999, he was named Young Artist of the Year along with Janne Kaitala and Jukka Korkeila, and he received the Finnish Art Society’s Ducat Prize. In 2001, he was nominated for the Carnegie Art Award and, in 2008, received the William Thuring Foundation's main prize. Janne Räisänen’s exhibitions have been shown regularly in Germany and Finland in recent years, and his works are in public collections both in Finland and abroad, such as Museum of Contemporary Art Kiasma, Saastamoinen Foundation, Sara Hildén Art Museum and the Swedish State Art Collection.
Janne Räisäsen yksityisnäyttely Kaikenkarvaiset ystäväni punoo yhteen pieniä tarinoita ystävyydestä ja ihmisenä – tai olentona – olemisesta taiteilijalle ominaisella, lämminhenkisellä ja groteskillakin huumorilla. Räisänen kuvaa vastustamattomalla rehellisyydellä ihmisyyden ilmiöitä, eläimellisyyttä ja absurdiutta. Välillä vähän karvaasti, mutta aina suurella lempeydellä.
Näyttelyssä nähdään niin paperille kuin kankaalle toteutettuja teoksia, ja osana kokonaisuutta voi galleriatilassa syventyä myös maalauksia ja akvarelleja sisältäviin kirjoihin, luonnoslehtiöihin. Uusi teoskokonaisuus on syntynyt prosessina, akvarellien ja öljymaalausten vuoropuhelussa. Räisäselle tekniikat ja teokset ovat keskenään samanarvoisia. Prosessin läsnäolo galleriassa tuo teokset ja taiteilijan lähelle katsojaa. Pitkään Berliinissä asuneen ja työskennelleen Räisäsen uudet teokset ovat syntyneet Helsingissä. Maalauksiin ovat palanneet kirkkaat värit, maalikerros on paikoin runsas. Uudet teokset ovat vahvoja omia kokonaisuuksiaan, mikä syventää liikkeen eri suuntiin ja luo uudenlaista kerroksellisuutta.
Näyttelykokonaisuudessa on löydettävissä useita versioita samoista aiheista. Teosten tarina syntyy maalaamisessa, siinä, miten maalaus eleenä etenee. Jatkuva liike onkin keskeistä taiteilijan työskentelylle ja ajatus valmiista teoksesta vieras. Keskeneräisyys liittyy myös avoimuuteen, joka Räisäsen teoksissa on ilmeistä. Avoimuus tulkinnoille ja jatkuvalle muutokselle.
Äiti kutoo minulle märkää villasukkaa, Aatami ja muurahaiset, Öljymäen sikakoira Mad SS Mikkelsen… Nimeäminen on tärkeä osa teoksia, nimet syntyvät hetkessä ja yllättäen. Ne voivat juontua todellisista tilanteista ja viitata musiikkiin – tai sitten ei yhtään mihinkään. Teosten iloinen absurdius elää myös nimen ja maalauksen usein näennäisesti olemattomassa yhteydessä. Samoin kuin nimet, myös teosten kuva-aiheet kumpuavat hetkessä, alitajunnasta. Jokainen teos on kuin oma henkilönsä, kullakin on oma identiteettinsä ja erityinen tarinansa.
Berliinissä ja Helsingissä työskentelevä Janne Räisänen (s. 1971) valmistui Kuvataideakatemiasta 1998. Seuraavana vuonna hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi yhdessä Janne Kaitalan ja Jukka Korkeilan kanssa ja hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto. Vuonna 2001 Räisänen oli Carnegie Art Award -ehdokkaana ja vuonna 2008 hänet palkittiin William Thuring -pääpalkinnolla. Viime vuosina Janne Räisäsen näyttelyitä on nähty säännöllisesti sekä Saksassa että Suomessa. Hänen teoksiaan lukeutuu sekä suomalaisiin että ulkomaisiin julkisiin kokoelmiin, kuten Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön, Sara Hildénin taidemuseon ja Ruotsin valtion taidekokoelmaan.
På sin separatutställning Allsköns vänner har Janne Räisänen valt att med sin typiska originella, varma och även groteska humor väva samman små berättelser om vänskap och om att vara människa – eller en varelse. Med oemotståndlig ärlighet skildrar han olika – även absurda – sidor av det mänskliga, ibland bittert men alltid mycket milt och vänligt.
Vi får se verk både på papper och duk, och vi kan också fördjupa oss i böcker och skissblock med målningar och teckningar. Utställningen har blivit till i en process, i en dialog mellan teckning och måleri. För Räisänen är det ena lika viktigt som de andra, och genom processens närvaro i galleriet förs verken och konstnären närmare betraktaren. Räisänen har länge varit bosatt och verksam i Berlin, men dessa nya verk har han gjort i Helsingfors. Målningarna har återfått klara färger, färgskiktet är ställvis tjockt. De nya verken är starka, de fördjupar rörelsen i olika riktningar nya skapar former av skiktning.
Många verk har samma motiv i olika versioner. Verkens berättelse växer fram i själva målandet, i gesten. Just oavbruten rörelse är viktig för Räisänens arbete, han skyr idén om ett färdigt verk. Det halvfärdiga handlar också om öppenhet, en viktig aspekt i Räisänens verk. Öppenhet för tolkningar och oavbruten förändring.
”Mor stickar en våt yllesocka åt mig”, ”Adam och myrorna, ”Olivbergets svinhund”... Namngivningen är en viktig del av verken, verkens titlar blir till plötsligt, i stunden. De kan bottna i verkliga situationer, de kan referera till musik – eller till absolut ingenting. Den muntra absurdism som präglar verken ingår också i det ofta skenbart obefintliga sambandet mellan titeln och själva målningen. Det absurda leder till det abstrakta, precis som i livet. Liksom verkens titlar är också deras bildmotiv framsprungna i ögonblicket, ur det undermedvetna. Varje verk är liksom en egen person, vart och ett har sin egen identitet och berättelse.
Janne Räisänen (f. 1971), verksam i Berlin och Helsingfors, utexaminerades från Bildkonstakademin 1998. Året därpå valdes han till Årets unga konstnär tillsammans med Janne Kaitala och Jukka Korkeila och tilldelades Finska Konstföreningens dukatpris. År 2001 kandiderade han för Carnegie Art Award, och 2008 vann han William Thuring-huvudpriset. Under de senaste åren har Räisänen regelbundet ställt ut i både Tyskland och Finland. Hans verk ingår i såväl inhemska som utländska offentliga samlingar, såsom Kiasmas, Saastamoinenstiftelsens, Sara Hildéns konstmuseums och Statens konstråds samling i Sverige.
1) Putte’s Daily Special 
A cat, species Burmanese, character nice and shy. Has harsh hair. Does not like to go out, not at all. Favourite food is chips – a great deal of them, preferably in a wild mix. Favourite colour is blue. Cannot bear milk, not even when it sour. Its age is more or less 10 years. Maintains a friendly and warm relationship to its foster family.
2) Wasser Lauft // Could It Be love
It is a weird mix of a cow and a reindeer, its age as fathomless. No hair, means it is hairless. Likes to stay at home, cosy, but yet can be even aggressive in behaviour. Favourite food is lichen. Hails from for far far North. Its hobby: chew the cud. Maintains no connection to its relatives. Some think it is actually a rather stupid animal. It believes, trotz allem, in love, in love.
3) Thursday
It is a dog, specifically a Wales Gorgi. Has four legs, one tail. Its hair is, well, to say the least, special. Its owner stems from royal background, the owner is a real historical figure. Gets along very well with other fine species. Does not care for the company of other animals. Favourite food is sausage, well boiled, not grilled. Its hobby is to take afternoon strolls, slowly, and also laying about, with pleasure. With the best of wills, it does not believe in democracy.
4) Adam and the Ants
Its an ant, as a species, no doubt, and its emerges always in plural, in a heap. It has no idea of what a hair is. It is a real animal, even if we cannot see it. We don’t see it, because it lives inside a tree. There they blossom, not to say excel. Ants don’t care for water, but they do love their daily dose of birch sap. Their hobby is to lay on top of each other and they do, they really do believe in true love.
5) Black Book (From the Series The Best of the Animal Tales, part 1-5)
As a species, without doubt, it is a pig, albeit somewhat strange one. Its age is somewhere between four and five. It did once have hair, but they are all gone. It is a fabulous pig, it sprouts fire. Because it is a pig, it fears for the Christmas, but that is its only worry. Its favourite food is rye-meal bread. It loves to engage in mud wrestling. It has no idea what democracy means, it just keeps asking can you eat it, and if so, what does it taste like.
6) Hippo in Water
It is a girl, not a boy, that is. Is from Berlin, and simply adores doughnots, the local flavours, obviously. Carries with pride way over hundreds of kilos. Hairs have left its body way back when. It has exactly four friends, all in the same pool. It swims up-stream, one stroke after another. This girl is very species committed. Its favourite colour is green, and its favourite food, of course, is turnip. Its loves running in water, but it does not really get the question of democracy, not one tiny bit. It understands more, much more than we can imagine what love is.
7) Blumiger Luckhart
It is a slug, yes it is. It is depressed and very very angry. A typical Socialist, so to say. It stems from Schweitz, but did not do the military service. It is truly a mean fighter, nonetheless. This particular slug is angry at the whole wide world. Why? It thinks the world is a shithole. Why? Because it treats the slug badly, and does not at all care about its feelings. Favourite food is Bärlauch, no need to translate. Its favourite colour is lead-grey. Its hobby is to watch ice-hockey. This slugs TV only shows hockey. Its favourite player is Kühnhackl, senior.
+ two extra numbers
8) The Pigdog of the Oil Hill
This pigdog special is a monotone case. It is what it is: a schweinehund. Its basically only hobby is to be mean bastard, and it really enjoys bothering other animals. This pigdog really believes in love, especially self-love. It is confident that democracy is a foul word. Its favourite food is smoked tofu, and its favourite colour is anilin read. It really does not like travelling not even the uphill variant.
9) Two Marble Seals on a Stone
These marble seals belong to the congregation of the ABBA’s. They are both very musical geezers, named Benny Andersson and Björn Ulvaeus. They are mixed age: the other is 15, and the next one 3. The older one is educated as a bass player, the younger one is an auto mechanic. They own and drive together a SAAB 96. They are good at languages. Their mother tongue is gibberish. These marble seals are, not so surprisingly, committed supporters of democracy. Their hobby is chess and pattern floating, often enough at the same time.
KAIKENKARVAISET YSTÄVÄNI
1) Putten päiväpuuhat
Kissa, tyypiltään burmalainen, luonteeltaan kiltti ja ujo. Karvaaltaan karkea. Ei tykkää käydä ulkona, ei sitten lainkaan. Lempiruoka naksut – ja paljon niitä, mielellään villinä sekoituksena. Lempiväri vaalean sininen. Ei siedä maitoa, ei edes hapanta. Ikää enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta. Omaa ystävälliset ja lämpimät suhteet isäntäperheeseensä.
2) Wasser Lauft // Voiko se olla rakkautta
Lajityyppi lehmän ja poron erikoinen sekoitus, ikä aivan yhtä määräytymätön. Ei karvan karvaa, siis karvaton. Luonteeltaan kotikutoinen, mutta samalla hyökkäävä, toisinaan jopa aggressiivinen. Lempiruoka jäkälä. Kotoisin pohjoisesta, kaukaa, hyvin kaukaa. Harrastaa märehtimistä, eikä yhtään välitä pitää yhteyttä sukulaisiinsa. Joidenkin mielestä oikeastaan aika tyhmä eläin. Uskoo, luottaa siltikin, trozt allem, kaikesta huolimatta rakkauteen.
3) Torstai
Koira, rotu walesin corgi. Neljä jalkaa, yksi häntä. Karvoitus omaperäinen. Omistaja kuninkaallinen, oikea historiallinen henkilö. Tulee erinomaisesti toimeen kunnon rotukoirien kanssa. Ei välitä muiden eläinten seurasta. Lempiruoka prinssinakki, huolellisesti keitettynä, ei grillattuna. Harrastaa päiväkävelyjä, hitaasti, ja huoletonta pötköttelyä, naattien. Ei parhaalla tahdollakaan usko demokratiaan.
4) Aatami ja muurahaiset
Lajityyppi muurahainen, ilmestymismuoto monikossa, kasassa. Ei ole karvoista kuulutkaan. On ihka oikea eläin, vaikka emme sitä näe. Me emme näe, koska muurahaiset ovat puun sisällä. Siellä he voivat oikein paksusti, etten sanoisi erinomaisesti. He eivät tykkää vedestä, mutta eivät saa mitenkään koskaan tarpeeksi mahlasta. Harrastavat päällekkäin oloa ja uskovat, silleen tosiuskovaisen tyyliin rakkauteen.
5) Musta kirja (Sarjasta Parhaat eläinsadut, osat 1-5)
Lajityyppi sika, joskin hieman erikoinen, jopa omituinen. Iältään neljän ja viiden sikavuoden välissä. Karvoja oli, mutta ne ovat kuluneet. Se on ilmiösika, joka syöksee tulta. Sikana se pelkää joulua, mutta ei ole yhtään huolissaan siitä, että putoaako taivas sen päälle. Lempiruoka maalarinlimppu, harrastaa intohimoisesti mutapainia. Ei tiedä mitä tarkoittaa demokratia, kyselee vaan, että voiko sitä syödä ja jos kyllä, niin miltä se maistuu.
6) Virtahepo vedessä
Sukupuoleltaan tyttö, siis ei poika. Kotoisin Berliinistä, rakastaa Berliinin munkkeja. Iloinen kuin reilusti yli satakiloinen. Karvat karisseen, jo aikoja päiviä sitten. Sillä on tasan 4 kaveria, kaikki samassa altaassa. Uivat vastavirtaan, vuorovedoin. Tyttöä voisi kuvailla todellakin lajiuskolliseksi. Sen lempiväri on vihreä, lempiruoka tietysti nauris. Se harrastaa vesijuoksua, eikä myöskään ymmärrä kysymystä demokratiasta, ei pätkän vertaa. Rakkaudesta se tietää enemmän kuin osaamme edes kuvitella.
7) Blumiger Luckhart
Lajityyppi etana, luonteeltaan masentunut ja kovin vihainen. Perusdemari. Kotoisin Sveitsistä, vaikka ei olekaan käynyt armeijaa. Se osaa tapella ja vahvasti, ilkeästi. Etana on suuttunut koko hela maailmalle. Miksi? Koska sen mielestä maailma on paska. Miksi? No koska se kohtelee etanaa niin huonosti, eikä välitä yhtään, ei sitten yhtään etanan tunteista. Lempiruoka Bärlauch, kääntämättömissä. Sen lempiväri on lyijynharmaa. Vapaa-aikanaan etana tykkää katsoa telkkarista lätkää. Etanan telkkarista tulee aina lätkää. Sen lempipelaaja on Kühnhackl, senior.
+ kaksi lisänumeroa
8) Öljymäen sikakoira
Sikakoira on monotoninen tapaus. Sen rotu on sitä yhtä ja ainutta: schweinehund. Sen yksitoikkoinen harrastus on olla ilkeä, kiusaa aamuin illoin mielellään toisia eläimiä. Sikakoira uskoo ja luottaa rakkauteen, etenkin itserakkauteen. Demokratia on sen mielestä erittäin ruma sana. Sen lempiruoka on savutofu, lempiväri puolestaan aniliinin punainen. Sikakoira ei tykkää yhtään matkustamisesta, ei edes ylämäkeen.
9) Kaksi norppaa kivellä
Norpat kuuluvat Abban seurakuntaan, musikaalisia veijareita, nimeltään Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Kaverit ovat sekaikäisiä: toinen on 15 ja toinen 3. Koulutukseltaan vanhempi norppa on basisti, nuorempi taas automekaanikko. Omistajat ja ajavat yhdessä autoa, merkki Saab 96. Norpilla on kova kielipää. Niiden äidinkieli on siansaksa. Norpat ovat innokkaita demokratian kannattajia, kuinkas muuten. He harrastavat shakkia ja kuviokelluntaa, monesti ihan yhtä aikaa.
Share this exhibition