“I’ve always preferred mythology to history. Because history is made up of truths which eventually turn into lies. Mythology is made up of lies that eventually become truths.”
- Jean Cocteau
Helsinki Contemporary has the pleasure to open Ville Andersson’s solo exhibition I’m a wound and a sword, a victim and an executioner. I am your Mirror.
Andersson’s exhibition consists of new photographs, paintings and drawings. In the dramatized situations of the photographs, there’s a strong mystical and psychological force. This force is also present in the paintings, which are in dialogue with a former civilization; with both literature, film and fine art.
In the artist’s style you can see influences from many different time periods. Andersson sees clear links and continuums in this wide source material. He uses the archive of art history as a sort of dictionary, forming new sentences, and bringing the dialogue that’s already going on, further.
The subjects of the works that have been produced this year are known from the artist’s earlier production: in the centre, there are human figures. The figures are surrounded by a mystical atmosphere, that doesn’t leave the viewer with an easy task. Andersson doesn’t reveal too much about his characters, but wants every viewer to form a personal relationship to them.
The works are moving in a world of nuances of black and white, which is also known from Andersson’s earlier production. The black-and-whiteness functions as something that makes time stop, the pictures seem to live in their own world, apart from the viewer’s reality.
The names of the works, like I am Visconti and Melancholia, bring to mind Luchino Visconti’s and Lars von Trier’s films. Andersson points out that in these films you can see a flawless style walking hand in hand with a rupture - a rupture that makes the works a part of life. The same thing you can see in the works of the exhibition: paradise has been lost.
Esthetic and beauty do have their own place in Andersson’s art. As he sees it, this is a veil through which we can filter even our darker feelings – the conscious and the unconscious ones. The work of art functions as some kind of softening device, with the help of which we can be in touch with these feelings. In this contact, there is also a possibility of change.
Ville Andersson (born in 1986) graduated as a Master of Art from The Finnish Academy of Fine Art in the spring of 2012. Andersson has participated in numerous exhibitions even during his years of study. Recently, for example, at The National Art Center in Tokyo. Works by Andersson are already to be found in many public and private collections both in Finland and abroad, for example in the collections of Amos Anderson’s Art Museum, Paavo and Päivi Lipponen, and Saastamoinen Foundation.
"I’ve always preferred mythology to history. Because history is made up of truths which eventually turn into lies. Mythology is made up of lies that eventually become truths.”
-Jean Cocteau
Helsinki Contemporarylla on ilo avata Ville Anderssonin (s. 1986) yksityisnäyttely "I'm a wound and a sword, a victim and an executioner. I am your Mirror."
Anderssonin näyttely koostuu uusista valokuvista, maalauksista ja piirustuksista. Valokuvien lavastetuissa tilanteissa on voimakas mystinen ja psykologinen lataus. Tämä lataus on läsnä myös maalauksissa, jotka ovat keskustelussa aikaisemman sivistyksen kanssa; sekä kirjallisuuden, elokuvan että kuvataiteen.
Muotokielessä voi nähdä vaikutteita monelta eri aikakaudelta. Andersson näkee selkeät linkit ja jatkumot tässä laajassa kudoksessa. Hän käyttää tätä taidehistorian arkistoa eräänlaisena sanakirjana, uusia lauseita muodostaen ja jo meneillään olevaa keskustelua eteenpäin vieden.
Tänä vuonna valmistuneiden teosten aiheet ovat tuttuja taiteilijan aikaisemmasta tuotannosta: keskiössä ovat ihmishahmot. Hahmoja ympäröi salaperäinen tunnelma, joka ei päästä katsojaa helpolla. Andersson ei paljasta hahmoistaan liikaa, vaan haluaa, että jokainen katsoja muodostaa oman henkilökohtaisen suhteensa heihin.
Teokset liikkuvat mustavalkoisessa sävymaailmassa, joka on myös tuttu Anderssonin aikaisemmasta tuotannosta. Mustavalkoisuus toimii ikään kuin ajan pysäyttäjänä, kuvat tuntuvat elävän omassa maailmassaan erillään katsojan todellisuudesta.
Teosnimet kuten I am Visconti ja Melancholia tuovat mieleen Luchino Viscontin sekä Lars von Trierin elokuvat. Andersson toteaa, että voimme näissä elokuvissa nähdä virheettömän tyylin kävelevän käsi kädekkäin särön kanssa - särön, joka tuo teokset osaksi elämää. Saman voi nähdä näyttelyn teoksissa: paratiisi on kadotettu.
Esteettisyydellä ja kauneudella onkin oma erityinen sijansa Anderssonin taiteessa. Se on hänen mukaansa huntu, jonka kautta voimme suodattaa myös pimeämpiä tuntemuksiamme - tietoisia ja tiedostamattomia. Taideteos toimii eräänlaisena pehmentävänä välikappaleena, jonka välityksellä voimme olla yhteydessä niihin. Tässä kohtaamisessa on myös muutoksen mahdollisuus.
Ville Andersson (s. 1986) valmistui Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi keväällä 2012. Andersson on osallistunut lukuisiin näyttelyihin jo opiskeluaikanansa. Viimeksi muun massa Tokiossa National Art Centerissä, jonka yhtenä kuraattorina toimi MUJI-yrityksen Artistic Director ja suunnittelija Kenya Hara. Anderssonin teoksia on jo useammassa julkisessa ja yksityisessä kokoelmassa sekä Suomessa että ulkomailla, muun muassa Amos Andersonin Taidemuseon, Päivi ja Paavo Lipposen sekä Saastamoisen säätiön kokoelmassa.
"I’ve always preferred mythology to history. Because history is made up of truths which eventually turn into lies. Mythology is made up of lies that eventually become truths.”
-Jean Cocteau
Helsinki Contemporary har glädjen att öppna Ville Anderssons (född 1986) separatutställning ”I’m a wound and a sword, a victim and an executioner. I am your Mirror.”
Anderssons utställning består av nya fotografier, målningar och teckningar. I de iscensatta situationerna i fotografierna finns en stark mystisk och psykologisk laddning. Denna laddning finns närvarande också i målningarna, som befinner sig i dialog med en tidigare civilisation; både med litteratur, film och bildkonst.
I formspråket kan man se influenser från många olika tidsåldrar. Andersson ser klara samband och kontinuum i det här vida mönstret. Han använder sig av det här konsthistoriska arkivet som en sorts ordbok, genom att bilda nya meningar och genom att föra vidare en diskussion som redan pågår.
Temana för de verk som har färdigställts det här året är kända från konstnärens tidigare produktion: i centrum finns människogestalterna. Gestalterna omges av en mystisk stämning som inte låter betraktaren komma lätt undan. Andersson avslöjar inte för mycket om sina gestalter utan vill att varje betraktare skapar sig en egen personlig relation till dem.
Verken rör sig i en svartvit nyansvärld som också är bekant från Anderssons tidigare produktion. Det svartvita fungerar som något som får tiden att stanna upp, bilderna känns som om de lever i en egen värld, avskilda från betraktarens verklighet.
Verknamn som ”I am Visconti” och ”Melancholia” för tankarna till Luchino Viscontis och Lars von Triers filmer. Andersson konstaterar att man i dessa filmer kan se en felfri stil som går hand i hand med en spricka - en spricka som gör verken till en del av livet. Det samma kan man se i utställningens verk: paradiset har gått förlorat.
Det estetiska och det vackra har också sin egen speciella plats i Anderssons konst. Det här är enligt honom en slöja genom vilken vi kan sila också våra mörkare känslor- de medvetna och de omedvetna. Konstverket fungerar som en sorts uppmjukande verktyg som hjälper oss att vara i kontakt med dem. I denna kontakt finns också en möjlighet till förändring.
Ville Andersson (född 1986) utexaminerades som konstmagister från Bildkonstakademin våren 2012. Andersson har deltagit i en mängd utställningar redan under sin studietid. Senast bland annat i National Art Center i Tokyo, där företaget MUJI:s Artistic Director och arkitekt Kenya Hara var en av kuratorerna. Anderssons verk finns redan i många offentliga och privata samlingar både i Finland och utomlands, bland annat i Amos Andersons Konstmuseums, Päivi och Paavo Lipponens samt Saastamoinens stiftelses samlingar.
Share this exhibition