It is with great pleasure that we announce the opening of the artist Hans Rosentröm’s third solo exhibition at Helsinki Contemporary. Gradually, then suddenly explores the interplay between human voices, architecture, and technology. The exhibition stands on its own but also forms a companion piece to Rosenström’s installation featured on Vallisaari Island as part of Helsinki Biennial.
Filling the front of the gallery is Broken Chord, a sound installation of semi-reflective glass panels and human voices. The glass panels conduct sound waves by means of small transducer speakers attached to their surfaces. Rosenström is intrigued by the way that sound is a physical phenomenon yet possesses the ability to transcend physical boundaries. Broken Chord explores how words produced by human vocal cords migrate across surfaces from within one body into another, and how matter and space are shaped by voices around us. The industrial glass used in the installation invokes the many visible and invisible social structures that contain, include or exclude us, while at the same time reflecting back the image of our selves.
Rosenström’s steel and glass sculptures occupy the gallery space like urban monuments, their forms and materials evoking the language of minimalist sculpture. They are like cut out fragments of buildings transplanted into the gallery, where they redefine the space around them.
The exhibition draws on the artist’s long standing interest with various physical, psychological and social façades that separate us and form our social fabric, as well as the history of black mirrors. The Claude glass, or black mirror, is a small optical device named after the French painter Claude Lorraine (1600-1682) that was used by 18th century landscape painters. When using the tinted mirror, the painter would turn their back on the landscape they were studying. Today we are again observing the world through new black mirrors, in the form of the smart devices that have pervaded our lives.
The exhibition takes its title from Ernest Hemingway’s novel The Sun Also Rises (1926). In the book, one of the characters asks another how he went bankrupt, to which the latter replies: “Two ways. Gradually, then suddenly.” Rosenström heard the quote on a podcast hosted by the British academic David Runciman, who described the way social phenomena creep up gradually: by the time things reach a point of demanding urgent attention, it is often too late – the change has already occurred. So too Rosenström’s installations can be interpreted as silent signals – simple, understated, almost intangible, and yet surprisingly physical and complex in implications.
With thanks to the Swedish Cultural Foundation in Finland and the Norwegian Cultural Fund for supporting the artist’s work. The artist would like to thank Atelier Nord (Oslo), Ultima Festival (Oslo) and the Finnish-Norwegian Cultural Institute for supporting the production of Broken Chord.
Musical direction and co-composition of Broken Chord by Sophia Brous, performed by Eugène Blove, Sophia Brous, Alice Heyward, Gregor Kompar, Holden Madagame, Holly Sass and Echo Vocal Ensemble.
Helsinki Contemporarylla on ilo avata Hans Rosentrömin kolmas yksityisnäyttely galleriassa. Gradually, then suddenly tutkii ihmisäänen, arkkitehtuurin ja teknologian suhteita. Näyttely toimii itsenäisenä kokonaisuutena ja samalla vastaparina Rosenströmin Helsinki Biennaalissa Vallisaaressa esillä olevalle teokselle.
Gallerian etutilaa hallitseva Broken Chord on ääni-installaatio, joka koostuu puoliheijastavista lasilevyistä ja ihmisäänistä. Lasilevyihin kiinnitetyt pienet pintakaiuttimet saavat lasin johtamaan ääntä. Äänessä Rosenströmiä kiehtovat sen fyysinen ja toisaalta fyysisiä rajoja ylittävä luonne. Broken Chord -teos tutkii, miten kehossa syntyvät sanat liikkuvat erilaisten pintojen läpi kehoista toisiin, ja miten ääni muokkaa materiaa ja tilaa.
Teoksessa käytetty teollinen lasi viittaa erilaisiin näkyviin ja näkymättömiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka rajaavat, osallistavat, sulkevat pois, ja samalla heijastavat aina takaisin omaa kuvaamme. Rosenströmin teräs- ja lasiveistokset asettuvat tilaan kuin urbaanit monumentit. Niiden muoto ja materiaalit viittaavat minimalistiseen kuvanveistoon. Ne ovat kuin rakennuksista irti leikattuja palasia, jotka galleriaan asetettuina itse leikkaavat ja rajaavat tilaa.
Taiteilijaa on kiehtonut erilaisten fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten julkisivujen lisäksi niin sanottujen "mustien peilien" historia. Clauden peili (engl. Claude glass tai black mirror) oli ranskalaisen Claude Lorrainin (1600–1682) mukaan nimetty maisemamaalauksessa hyödynnetty pieni optinen laite, jota käyttäessään maalarin tuli kääntää selkänsä tutkimalleen maisemalle voidakseen katsoa sitä värjätyn peilin kautta. Nykyään olemme jälleen kanssakäynnissä mustien peilipintojen kanssa, kun käytämme älylaitteita.
Näyttelyn nimi tulee Ernest Hemingwayn romaanista Ja aurinko nousee (The Sun Also Rises, 1926). Kirjassa kaksi henkilöä keskustelee siitä, miten toinen joutui vararikkoon: ”Se tapahtui kahdella tapaa: vähitellen, ja sitten yhtäkkiä.” Rosenström kuuli sitaatin brittiläisen akateemikko David Runcimanin podcastissa, jossa Runciman puhui siitä, miten yhteiskunnalliset ilmiöt kehittyvät vähitellen, ja kun niihin on lopulta pakko kiinnittää huomiota, on muutos jo tapahtunut. Myös Rosenströmin teoksia voi tarkastella kuin hiljaisina signaaleina, eleettöminä ja yksinkertaisina, lähes aineettomina, ja toisaalta yllättävän fyysisinä ja monimerkityksellisinä.
Kiitos Svenska kulturfonden ja Norsk kulturfond taiteilijan työskentelyn tukemisesta. Taiteilija kiittää Atelier Nordia (Oslo), Ultima Festivalenia (Oslo) ja Finsk-norsk kulturinstitutenia (Oslo) Broken Chord -teoksen valmistamisen tukemisesta.
Broken Chord on luotu yhdessä laulajien Eugène Bloven, Alice Heywarindin, Gregor Komparin, Holden Madagamen ja Holly Sassin kanssa. Teos on laulaja Sophia Brousin johtama ja taiteilijan kanssa säveltämä.
Share this exhibition