The artist is present at the exhibition:
Sat 6.2. :12–16
Wed 10.2. :14–18
Sun 14.2. :12–16
Thu 18.2. :14–18
Sat 27.2. :12–16
Ville Andersson’s solo exhibition Desert Music opens Helsinki Contemporary’s spring 2021 season. In this new set of works, the theme of quiet and quietude that Andersson frequently explores is joined by the irresistible force of nature and the experience of it.
The wilderness and light are recurrent themes here. The desert is timeless and placeless – the traces left by humankind are ephemeral, and Andersson’s new works are entirely devoid of human figures. The absence of people creates a powerful sense of presence – as if the idea of a human were stronger than their visual presence. The abstract, biomorphic shapes bring to mind rock, dunes, and rays of sunlight. Depicting the sublimity of nature and the idea of a connection between the human and nature have been important for Andersson. In addition to a sense of interconnectedness, he says that something that provokes restlessness can also be present in our experience of nature, since what we are experiencing is greater than a human being. These reductive works seem to epitomize the idea that humans need nature, but that nature does not need humans.
The exhibition work Shimmer had its beginnings in the dazzling light of the desert and in its subtle, momentary changes, and sheds light on the key elements of the whole. The work is lucid, restrained and realized with very little colour. It can be read as a continuation of US 1960s minimalism. Formalism and, in their aesthetics, Japanese culture and art are other important references for Andersson.
The exhibition consists of photographs, digitally manipulated images, drawings and works made using adhesive vinyl. Andersson is a versatile maker, and his exhibition is characterized not only by its mode of execution, but also by variations in size, texture and subject matter. There thus arises a dynamic and a rhythm that structure the viewing experience. The contrasts arise out of a juxtaposition of edgeless forms with sinuous and straight lines. The black-and-white photographs balance out the whole, giving it a feeling of documentarity alongside the images manipulated using totally digital technology. After a long break, colour, too, has crept back in: carmine red and pieces of paper in earthy colours disrupt the otherwise subdued black-and-white expression.
Andersson says the working process has been an intuitive one. He worked on several of his previous series of works largely through verbalization and rationality. Now, he lets the process direct itself within a given structure. He wants the distance of the works to create a space for the viewer’s own thoughts and feelings. Daily meditation has given his working process new approaches, quietening the mind is an experience that he also wants to bestow on those who experience his works.
Ville Andersson (b. 1986, Pernaja) graduated from the Academy of Fine Arts, Helsinki, in 2012. He received the Young Artists of the Year Award and solo exhibitions at Tampere Art Museum and at Aboa Vetus & Ars Nova in 2015. In 2018, he was a Watermill Center artist-in-residence in New York, where he began working on the new series of works and, in 2020, he was awarded an Inga Maren Otto Fellowship by Watermill. Andersson has had solo exhibitions at LOKO Gallery and Diesel Art Gallery in Tokyo, and has participated in group exhibitions in Germany, for example, at Salon Dahlmann, Samuelis Baumgarte Galerie and Museum Weserburg. His works are in the main public collections in Finland: Saastamoinen Foundation; Museum of Contemporary Art Kiasma; Jenny and Antti Wihuri Foundation; and Amos Rex; and in numerous private collections in Finland and abroad.
Read Andersson's text on the backgrounds of the exhibition >>>
Taiteilija on tavattavissa näyttelyssä:
La 6.2. klo 12–16
Ke 10.2. klo 14–18
Su 14.2. klo 12–16
To 18.2. klo 14–18
La 27.2. klo 12–16
Ville Anderssonin yksityisnäyttely Desert Music avaa Helsinki Contemporaryn kevätkauden 2021. Uudessa teoskokonaisuudessa Anderssonin usein tutkiman hiljaisuuden ja hiljentymisen tematiikan rinnalle nousee luonnon vastaanpanematon voima ja sen kokeminen.
Autiomaa ja valo ovat toistuvia aiheita näyttelyssä. Aavikko on ajaton ja paikaton – ihmisen jättämät jäljet ovat katoavaisia, ja Anderssonin uusissa teoksista ihmishahmot puuttuvat kokonaan. Ihmisen poissaolo luo voimakkaan läsnäolon tunteen – ikään kuin ajatus ihmisestä olisi vahvempi kuin visuaalinen läsnäolo. Abstrahoidut, biomorfiset muodot tuovat mieleen kallion, dyynit ja auringon säteet. Luonnon ylevyyden kuvaaminen sekä ajatus ihmisen ja luonnon yhteydestä on ollut taiteilijalle tärkeää. Yhteenkuuluvuuden lisäksi luontokokemuksessamme voi Anderssonin mukaan olla läsnä jotain levottomuutta herättävää, koska se, mitä koemme, on ihmistä suurempaa. Ajatus siitä, että ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä tuntuu kiteytyvän pelkistetyissä teoksissa.
Näyttelyn teos Shimmer sai alkunsa autiomaan häikäisevästä valosta ja sen hetkellisistä ja hienovaraisista muutoksista ja valaisee kokonaisuuden keskeisiä elementtejä. Teos on selkeä, hillitty ja toteutettu hyvin vähäisellä värinkäytöllä. Sen voi lukea amerikkalaisen 60-luvun minimalismin jatkumona. Myös formalismi, ja esteettisesti japanilainen kulttuuri ja taide, ovat taiteilijan tuotannolle tärkeitä referenssejä.
Näyttely koostuu valokuvista, digitaalisesti työstetyistä kuvista, piirustuksista ja vinyylitarralla toteutetuista teoksista. Andersson on monipuolinen tekijä, jonka näyttelykokonaisuuksille tunnusomaista on paitsi toteutustavan, myös koon, tekstuurien ja aiheiden variointi. Näin syntyy dynamiikka ja rytmi, joka jäsentää katsomiskokemusta. Kontrastit syntyvät rajattomien muotojen rinnastamisesta lineaarisiin, suoraviivaisiin linjoihin. Mustavalkovalokuvat tasapainottavat kokonaisuutta tuoden dokumentaarisuuden tunteen täysin digitaalisen teknologian avulla työstettyjen kuvien rinnalle. Pitkästä aikaa myös väri on hivuttautunut mukaan: karmiininpunainen ja maanläheisen väriset paperit taittavat muuten hillittyä, mustavalkoista ilmaisua.
Taiteilija kertoo työskentelyprosessin olleen intuitiivinen. Aiempia teossarjojaan hän on työstänyt paljon sanallistaen ja rationaalisesti. Nyt hän antoi prosessin ohjata itseään tietyn rakenteen sisällä. Andersson haluaa, että teosten etäisyys luo tilaa katsojan omille ajatuksille ja tunteille. Jokapäiväinen meditaatio on antanut taiteilijan työskentelyyn uusia lähestymistapoja, mielen hiljentyminen on kokemus, jonka hän haluaa suoda myös teosten kokijalle.Ville Andersson (s. 1986, Pernaja) valmistui Kuvataideakatemiasta 2012. Hän sai Vuoden nuori taiteilija -palkinnon ja yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa vuonna 2015. Vuonna 2018 hän oli Watermill Centren residenssitaiteilijana New Yorkissa, missä uuden teossarjan työstäminen alkoi, ja 2020 hänet palkittiin Watermillin Inga Maren Otto Fellowshipillä. Anderssonilla on ollut yksityisnäyttelyt Tokiossa LOKO Galleryssa ja Diesel Art Galleryssa ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Saksassa esimerkiksi Salon Dahlmannissa, Samuelis Baumgarte Galeriessa and Museum Weserburgissa. Anderssonin teoksia on keskeisissä julkisissa kokoelmissa Suomessa Saastamoisen säätiön, Nykytaiteen museo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Amos Rexin, sekä lukuisissa yksityiskokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.
Ville Anderssons separatutställning Desert Music öppnar Helsinki Contemporarys vårsäsong 2021. Tystnad och stillhet är en tematik som Andersson ofta studerat och som i det nya verket kompletteras med naturens oemotståndliga kraft och upplevelsen av den.
Öken och ljus är återkommande teman. Öknen är tidlös, den saknar koordinater – människans spår är förgängliga, i Anderssons nya verk lyser människogestalterna med sin frånvaro. Det skapar en stark känsla av närvaro – som om tanken på en människa var starkare än hennes konkreta närvaro. De abstraherade, biomorfa formerna väcker associationer till klippor, dyner och solstrålar. Att avbilda naturens storslagenhet och idén om människans och naturens oskiljbarhet har varit viktigt för konstnären. Förutom samhörighetskänsla kan vår naturupplevelse enligt Andersson också innehålla någonting oroande, eftersom det vi upplever är större än människan. Tanken att människan behöver naturen medan naturen inte behöver människan tycks kristalliseras i de stramt hållna verken.
Verket Shimmer fick sin början från öknens bländande ljus med dess kortvariga och knappt märkbara variationer. Verket belyser utställningens centrala element. Det är klart disponerat, behärskat och genomfört med sparsam färganvändning. Det kan ses som en fortsättning på sextiotalets amerikanska minimalism. Därtill är också formalismen och den estetiska japanska kulturen och konsten är viktiga referenser för Andersson.
Utställningen består av fotografier, digitalt bearbetade bilder, teckningar och verk gjorda med vinyletiketter. Andersson är en mångsidig konstnär vars utställningar präglas förutom av hur de är genomförda också av variationerna i storlek, textur och motiv. Med dem skapar han den dynamik och rytm som strukturerar betraktarens upplevelse. Kontrasterna uppstår då det gränslösa ställs mot det lineära. De svartvita fotografierna skapar balans och introducerar en dokumentär stämning vid sidan av de rent digitalt bearbetade bilderna. För första gången på länge har också färger kommit med i bilden: karminrött samt papperen i jordnära färger bryter det annars återhållsamma, svartvita uttrycket.
Konstnären berättar att arbetsprocessen var intuitiv. I tidigare verkserier har han ofta verbaliserat saker och ting och jobbat rationellare. Nu lät han processen leda honom inom givna gränser. Andersson vill att avståndet till verken ger rum åt betraktarens egna tankar och känslor. Daglig meditation har gett honom själv nya infallsvinklar, stillheten är en upplevelse som han vill ge också åt sin publik.
Ville Andersson (f. 1986, Pernå) utexaminerades från Bildkonstakademin 2012. År 2015 utsågs han till Årets unga konstnär och höll separatutställningar på Tammerfors konstmuseum och på Aboa Vetus & Ars Nova i Åbo. År 2018 var han residenskonstnär på Watermill Centre i New York, där den nya verkserien påbörjades, och tilldelades 2020 Watermills Inga Maren Otto-stipendium. Andersson har hållit separatutställningar på LOKO Gallery och Diesel Art Gallery i Tokyo och deltagit i grupputställningar i Tyskland, exempelvis på Salon Dahlmann, Samuelis Baumgarte Galerie och Museum Weserburg. Anderssons verk ingår i centrala inhemska samlingar, såsom Saastamoinen stiftelsens, Museet för nutidskonst Kiasmas, Jenny och Antti Wihuris fonds och Amos Rex samlingar samt i talrika privata samlingar både i Finland och utomlands.
Share this exhibition