“I think dreams and imagination are inescapably melancholy, either openly or secretly. They offer a space for devotional exercises, just as many artworks do. Our active, creative, busy selves sometimes need a place of retreat, a room of our own, a mental space of silence and focused meditation.”
- Ville Andersson
Helsinki Contemporary takes pride in hosting Ville Andersson’s fifth solo exhibition this April. Undertones highlights the medium of drawing as a mode of being present and observing oneself and how one’s relationship with one’s surroundings keeps changing. The exhibition presents a powerful and cohesive body of work on paper that gains dynamism from subtle rhythmic accents and carefully placed surprises.
“Most of the drawings portray details or cropped views rather than the entire subject. I started working on the series by focusing on tightly cropped images of noses or eyes, but the further I got, I realized that the series needed at least one ‘classical portrait’ to pull it together, creating a rhythm that unites all the parts.”
Andersson grounds us in core experiences of everyday reality using classic elements: pen, paper, hand and eye – ways of reaching out and touching to which everyone can easily relate. He masterfully builds tension through a dialogue of familiar and unknown elements, marrying the recognizable with the uncanny. His wily chiaroscuro leads the eye into details that reveal themselves to be part of an all-encompassing unity.
“From the outset it was clear to me that I wanted to include some kind of visual ‘bug’ or ‘flaw’. I also wanted to evoke a certain ‘xerox aesthetic’ that on closer inspection would reveal itself to be dense cross-hatching.”
Both the technique and the scale of the drawings are significant. The drawings present extreme close-ups, and they are in turn viewed at close range, as if the viewer were touching them, thoughtfully and contemplatively – caringly.
“By working small, my whole body is actively engaged, and the entire picture plane is under my control. The size of the paper defines the structure, but within that structure, anything is possible. Emptiness is a space where imagination can flow freely.”
Flickering contrasts of light and shadow are interwoven, and boundaries are blurred between the figurative and the abstract. Looking at Andersson’s drawings is like viewing stills of a mystical film sequence of hazy yet perfect moments in the urban flow when it is impossible and irrelevant to distinguish when day ends and night begins. There is only that moment, that beautiful fragment, that state of betweenness.
“I hope that audiences will gain a dual sense of both movement and stillness in my drawings. For me, movement is driven by restlessness. Desire propels the mind into motion (even if the object of desire is unattainable). There is also an element of pleasure in the build-up of drawing and working my way towards a desired goal. Hopefully that tension can also be sensed by the viewer.”
Ville Andersson (b. 1986) studied at the Finnish Academy of Fine Arts from 2007 until 2012. He received Finland’s Young Artist of the Year Award in 2015. He has exhibited widely both in Finland and abroad at venues including EMMA – Espoo Museum of Modern Art, the National Art Center in Tokyo, Vitraria Glass +A Museum in Venice, the Weserburg Museum für Moderne Kunst in Bremen, Germany, the Centrum för Fotograf in Stockholm and FOMU – Fotomuseum Provincie in Antwerp, Belgium. His work is represented in collections such as Saastamoinen Foundation, the Museum of Contemporary Art Kiasma, the Amos Andersson Art Museum, Pro Artibus and the Jenny and Antti Wihuri Art Foundation. His recent projects include the design of Tampere’s new tram stops, artworks for family rooms at Kerava Health Centre, the new graphic look of the Academic Bookstore and a piece commissioned as part of the Helsinki Festival’s Open Art Gallery project. In 2022, Andersson was awarded the Watermill Center’s Inga Maren Otto Fellowship and the Finnish Art Society’s William Thuring Prize.
Thank you to the Finnish Cultural Foundation and Föreningen Konstsamfundet for their support of the artist and this exhibition.
“En usko, että on olemassa mielikuvitusta tai uneksintaa, joka ei olisi avoimesti tai salaa melankolista. Samalla tavalla kuin monet teokset, mielikuvitus ja unet kuitenkin tarjoavat otollisen tilan hartaudelle. Toiminnan, luovan ja aktiivisen roolin vastapainoksi tarvitaan vetäytymistä, oma huone, psyykkinen tila, hiljaisuutta ja keskittymistä.”
- Ville Andersson
Helsinki Contemporarylla aukeaa huhtikuussa taiteilija Ville Anderssonin viides yksityisnäyttely, Undertones, joka keskittyy piirtämiseen. Kyse on piirtämisestä tapana olla läsnä, havainnoida itseään ja ympäristöään, suhteita ja niiden muutoksia. Näyttelyssä nähdään sarja paperille toteutettuja teoksia, jotka luovat erinomaisen vahvan ja koherentin kokonaisuuden, jonka sisällä tapahtuu yksilöllisiä rytmin muutoksia ja tarkkaan harkittuja yllätyksiä.
”Yhteistä kuville on, että ne ovat usein yksityiskohtia tai selkeästi rajattuja kuvia teoksista, koko teoksen sijaan. Aloin työstämään sarjaa keskittymällä tiukempiin rajauksiin, kuten neniin tai silmiin. Työstäessäni sarjaa huomasin kuitenkin, että kokonaisuus kaipaa toimiakseen myös ainakin yhden enemmän “klassisen muotokuvan”. Näin teosten välille syntyisi parhaimmassa tapauksessa tietty eheämpi ja kokonaisvaltaisempi rytmi.”
Anderssonin teokset palauttavat meidät arjen kokemuksellisuuden ytimeen. Näyttelyn elementit ovat klassiset: kynä, paperi, käsi ja havainto. Keinot ja tavat koskettaa, jotka ovat meille kaikille läheisiä. Andersson rakentaa taitavasti jännitettä tutun ja tuntemattoman, tunnistettavan ja oudoksi jäävän välityksessä, vuoropuhelussa. Varjostus on kuin harhautus ja yksityiskohta avautuu kohti laaja-alaista yhteenkuuluvaisuutta.
”Alusta alkaen oli selvä, että teoksissa olisi läsnä eräänlainen visuaalinen 'bugi' tai 'virhe'. Halusin myös, että teoksissa olisi mukana tiettyä 'kopiokone-estetiikkaa' mutta lähemmän tarkastelun myötä selviäisi, että teokset koostuvat viivoista.”
Piirustusteknisten ratkaisujen ohella olennaista on teosten koko. Piirustukset ovat fyysisesti lähellä, ja niitä katsotaan läheltä, kuin koskettaen, harkitsevasti ja huolella, huolehtien. Sanalla sanoen: kontemplatiivisesti.
”Pienessä koossa työskennellessä pystyn olemaan kehollani läsnä ja samalla kuva-alue pysyy hallinnassani. Paperin koko asettaa struktuurin mutta struktuurin sisällä kaikki on mahdollista. Tyhjyys on tila missä mielikuvituksemme voi virrata vapaasti.”
Näyttelyn teoksissa kietoutuvat yhteen kontrastit valon ja varjon värähtelystä, kuten myös esittävän ja abstraktin rajapinnoista ja samanaikaisesti rajanvedoista. Katsomme piirustuksia kuin valikoimaa stillkuvia mystisestä elokuvasta; kaupungin sykkeestä niinä sumuisen utuisina ja silti täsmällisinä hetkinä, jolloin ei ole mahdollista, ei merkityksellistä erottaa milloin yö alkaa tai päivä päättyy. On vain se hetki, pieni kaunis ote, tila.
”Toivon, että teoksista voi samanaikaisesti löytää sekä tietyn pysähtyneisyyden että liikkeen. Levottomuus on minulle liikkeen ehto. Halu/Desire saakin mielen liikkeelle (vaikka halun kohde olisi tavoittamattomissa). Nautinto on myös se jännite, joka on olemassa kun luon teosta ja pyrin tavoiteltuun päämäärään. Se jännite säilyy parhaimmassa tapauksessa myös katsojalle.”
Ville Andersson (s. 1986) opiskeli Kuvataideakatemiassa vuosina 2007–2012. Andersson nimettiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2015. Taiteilijan teoksia on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla, muun muassa EMMA – Espoon modernin taiteen museossa; The National Art Centerissä Tokiossa; Vitraria Glass +A Museumissa Venetsiassa; Weserburg Museum für Moderne Kunstissa Bremenissä, Saksassa; Centrum för Fotografissa Tukholmassa ja FOMU – Fotomuseum Provincie Antwerpenissa, Belgiassa. Anderssonin teoksia on mm. Saastamoisen säätiön, Nykytaiteen museo Kiasman, Amos Anderssonin taidemuseon, Pro Artibuksen ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa. Taiteilijan tuleviin ja viimeaikaisiin projekteihin lukeutuvat muun muassa painatukset Tampereen uusien raitiovaunupysäkkien katoksiin, Keravan terveyskeskuksen perhehuoneisiin toteutettavat taideteokset, Akateemisen kirjakaupan graafinen ilme 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja osana Helsingin Juhlaviikkojen Open Art Gallery - hanketta toteutettu teos. Anderssonille myönnettiin vuonna 2022 The Watermill Centerin Inga Maren Otto Fellowship -stipendi sekä Suomen taideyhdistyksen toimesta William Thuring nimikkopalkinto.
Kiitos työskentelyn ja näyttelyn tukemisesta Suomen kulttuurirahastolle ja Föreningen Konstsamfundet:ille.
”Jag tror inte att det finns någon fantasi eller dröm som inte är uttalat eller outtalat melankolisk. På samma sätt som många konstverk erbjuder fantasin och drömmarna ändå ett behagligt rum för kontemplation. Som motvikt till den skapande och aktiva rollen behöver man dra sig tillbaka, ha ett eget rum, ett själsligt utrymme, tystnad och koncentration.”
- Ville Andersson
På Helsinki Contemporary invigs i april konstnären Ville Anderssons femte separatutställning, Undertones, med fokus på teckningar. Den handlar om teckning som ett sätt att vara närvarande, iaktta sig själv och sin omgivning, relationer och deras sätt att förändras. På utställningen visas en serie verk på papper som skapar en enastående stark och koherent helhet, där individuella rytmförändringar och noga genomtänkta överraskningar äger rum.
”Gemensamt för bilderna är att de ofta består av detaljer eller tydligt avgränsade bilder ur olika verk, i stället för hela verket. Jag började arbeta med serien genom att fokusera på tajtare beskärningar, som näsor eller ögon. Medan jag jobbade med serien insåg jag dock att för att helheten skulle fungera behövdes det minst ännu ett ’klassiskt porträtt’. På det viset skulle det i bästa fall uppstå en mer samlad och helhetsbetonad rytm mellan verken.”
Anderssons verk för oss tillbaka till kärnan i upplevelsen av det vardagliga. Komponenterna i utställningen är de klassiska: penna, papper, hand och iakttagelse. Medel och metoder att beröra, som ligger oss alla nära. Andersson bygger skickligt upp spänningen i överföringen av, dialogen mellan det kända och det okända, det identifierbara och det som förblir obekant. Skuggningen är som en synvilla och detaljen vecklar ut sig till en mångsidig gemenskap.
”Ända från början stod det klart att det skulle finnas något slags visuell ’bugg’ eller visuellt ’fel’. Jag ville också att det skulle finnas en uttrycklig ’kopiatorestetik’ i verken, men vid en närmare granskning skulle det framgå att verken består av streck.”
Utöver teckningstekniken är verkens format betydelsefullt. Teckningarna är fysiskt nära, man betraktar dem tätt inpå, som en beröring, eftertänksamt och omsorgsfullt, omtänksamt. Med ett ord: kontemplativt.
”När jag arbetar i litet format kan jag vara kroppsligt närvarande och samtidigt ha kontroll över bildytan. Pappersformatet bestämmer strukturen men inom strukturen är allt möjligt. Tomheten är ett rum där vår fantasi kan flöda fritt.”
I de utställda verken slingar sig kontrasterna mellan ljusets och skuggans vibrationer liksom gränssnitten och gränsdragningarna mellan det föreställande och det abstrakta samman. Vi ser på teckningarna som ett urval stillbilder från en mystisk film; från stadens puls i de dimmiga och disiga men ändå precisa ögonblick då det inte är möjligt, inte meningsfullt att skilja nattens början från dagens slut. Bara det ögonblicket existerar, det lilla vackra utdraget, rummet.
”Jag hoppas att man samtidigt kan finna något slags stillastående såväl som rörelse i verken. För mig är rastlösheten ett villkor för rörelsen. Lusten sätter sinnet i rörelse (även om föremålet för lusten skulle vara ouppnåeligt). Njutningen är också den spänning som uppstår när jag skapar ett verk och strävar efter att uppnå målet. Den spänningen kvarstår i bästa fall även för betraktaren.”
Ville Andersson (f. 1986) studerade på Bildkonstakademin 2007–2012. 2015 valdes Andersson till Årets unga konstnär. Konstnärens verk har visats runt om i Finland och utomlands, till exempel på EMMA – Esbo moderna konstmuseum, National Art Center i Tokyo, museet Vitraria Glass +A i Venedig, Weserburg Museum für Moderne Kunst i Bremen, Tyskland, Centrum för fotografi i Stockholm och på FOMU fotomuseum i Antwerpen, Belgien. Anderssons verk finns bl.a. representerade i samlingarna på Saastamoinenstiftelsen, Museet för nutidskonst Kiasma, Amos Anderssons konstmuseum, Stiftelsen Pro Artibus och Jenny och Antti Wihuris fond. I konstnärens kommande och senaste projekt ingår bland annat tryckt bildmaterial för Tammerfors nya spårvägshållplatsers skärmtak, konstverk för familjerummen på Kervo hälsocentral, det visuella uttrycket för Akademiska bokhandelns 125-årsjubileum och ett verk som ingår i projektet Open Art Gallery under Helsingfors festspel. 2022 var Andersson Inga Maren Otto-stipendiat på The Watermill Center i New York och tilldelades ett William Thuring-pris av Finlands Konstförbund.
Tack Finska kulturfonden och Föreningen Konstsamfundet för stödet till arbetet och utställningen.
Share this exhibition