Kaarlo Stauffer is known for his collage-like paintings based on old family photographs, but a new departure is evident in his exhibition Seikkailu (Adventure), which has seen him abandon family albums in favour of more reductive, intense palette and a newfound focus on the medium of painting as its own one-of-a-kind language of visual narration.
Collecting and recycling of source materials nevertheless remains an integral part of Stauffer’s artistic process. Among the sources for his latest exhibition are his own recently rediscovered childhood drawings. In his own words, Stauffer has always found it difficult to come up with “anything terribly exciting out of his head” – he finds it's easier to begin his process by collecting material and piecing together accumulated sources on his worktable.
Mysterious islands, caves, castles, seascapes and other familiar elements from classic adventure stories recur in many paintings in the Adventure exhibition. Also present are references to Romantic and Gothic art, as are allusions to literature and philosophy. Human figures no longer occupy a central place as prominently they did in his earlier work. Many of his new paintings unfold unassumingly as landscapes quietly beckoning the viewer on an adventure.
There is an element of mystery and lingering contemplativeness to Stauffer’s new paintings. They seem to question exactly what constitutes an adventure, and whether an adventure should always entail heroism and bravery. Traditionally, an adventure is an epic, sublime, and grand event, but even a smaller, simpler experience can elicit a tingling sense of adventure. All it takes is an irresistible sense of mystery, which might arise from an unusual encounter with an animal, the pale glow of the moon, or a dark forest – a strange or fascinating observation or inexplicable enigma that begs to be unravelled.
Thank you to Kone Foundation for their support of the artist's work and the exhibition.
Seikkailu-näyttelyssä valokuviin pohjautuvista kollaasimaisista maalauksistaan tunnettu Kaarlo Stauffer on jättänyt vanhat perhekuvat taakseen ja esittelee uuden, pelkistetymmän ja vahvan väripaletin. Uusissa teoksissaan Stauffer siirtyy lähemmäksi maalausta itsessään – maalausta aivan omanlaisenaan visuaalisen kerronnan tapana.
Erilaisen lähdemateriaalin kerryttäminen maalaamista varten on kuitenkin edelleen tärkeä osa Staufferin taiteellista prosessia. Tässä näyttelyssä hän on käyttänyt muun muassa vuosikymmenten jälkeen löytämiään lapsuudenaikaisia piirustuksiaan yhtenä teostensa lähtökohtana. Omien sanojensa mukaan Staufferille on aina tuottanut vaikeuksia keksiä ”mitään kauhean jännittävää päästään”: on parempi aloittaa, kun pöydälle on kertynyt jotain, mitä kehitellä ja yhdistellä.
Monissa Seikkailu-näyttelyn maalauksissa esiintyy klassisista seikkailukertomuksista tuttuja elementtejä: salaperäisiä saaria, luolia, linnoja ja merimaisemia. Teoksissa voi nähdä myös viittauksia romantiikan ja gotiikan ajan kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen sekä filosofiaan. Staufferin aiemmista töistä tutut ihmishahmot eivät ole enää niin vahvasti maalausten keskiössä. Monet teoksista ovat kuin seikkailuun kutsuvia maisemia, jotka avautuvat katsojansa edessä hiljaisina.
Uusissa maalauksissa on salaperäisyyttä ja viipyilevyyttä. Ne tuntuvat kysyvän, mistä aineksista seikkailu syntyy, ja kuuluuko seikkailuun aina sankarillisuus ja urheus? Perinteisesti seikkailujen konteksti on jokin hurja, ylevä ja suuri tapahtuma. Seikkailun tuntua voi kuitenkin syntyä myös pienemmässä mittakaavassa. Tärkeää on mysteeri, joka kutsuu mukaansa. Mysteeri voi olla erikoinen eläinkohtaaminen, kuun kelmeä valo tai pimeä metsä – jokin kiehtova tai outo havainto, jokin selittämätön asia, jota on pakko lähteä seuraamaan.
Kiitos Koneen säätiölle taiteilijan työskentelyn ja näyttelyn tukemisesta.
På utställningen Seikkailu (Äventyr) har Kaarlo Stauffer, känd för sina collageliknande målningar baserade på fotografier, lämnat de gamla familjebilderna bakom sig och presenterar en ny, mer reducerad och stark färgpalett. I de nya verken rör sig Stauffer närmare måleriet i sig – måleriet som ett alldeles eget personligt sätt att berätta visuellt.
Insamlingen av olikartat källmaterial för måleriet är dock fortfarande en viktig del av Stauffers konstnärliga process. För den här utställningen har han bland annat använt sina teckningar från barndomen, återfunna efter flera decennier, som en av utgångspunkterna för sina verk. Med Stauffers egna ord har han alltid haft svårt att komma på ”något förfärligt spännande på egen hand”: det är bättre att börja när det har samlats något på bordet som kan utvecklas och kombineras.
Många av målningarna på utställningen uppvisar bekanta element från klassiska äventyrsberättelser: mystiska öar, grottor, slott och havslandskap. I verken kan man också se referenser till romantikens och gotikens bildkonst, litteratur och filosofi. De välbekanta människofigurerna från Stauffers tidigare verk är inte längre lika centrala i målningarna. Många av verken är som landskap som inbjuder till äventyr, vilka i tysthet öppnar sig inför betraktaren.
Det finns i de nya målningarna något hemlighetsfullt och latent. De tycks fråga ur vilket stoff äventyr uppstår, och hör äventyr alltid samman med hjältemod och tapperhet? Traditionellt är kontexten för äventyret någon fantastisk, sublim och stor händelse. Men känslan av äventyr kan också uppstå i mindre format. Det viktiga är något mystiskt som kallar på en. Det mystiska kan vara ett ovanligt möte med ett djur, månens bleka sken eller en mörk skog – en fascinerande eller egendomlig iakttagelse, en oförklarlig händelse som man är tvungen att följa.
Tack till Konestiftelsen för stöd till konstnärens arbete och utställningen.
Share this exhibition